Näytetään tekstit, joissa on tunniste koirafilosofiaa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koirafilosofiaa. Näytä kaikki tekstit

14.2.2017

Parhaat ystävät

Ystävyys on siitä hassu juttu, että siinä kaksi sielua on ikään kuin yksi.


Minä olen kahdeksan vuoden ajan katsonut vierestä kahden sielun välistä ehdotonta, puhdasta ja aitoa ystävyyttä. Nämä ystävykset ovat kasvaneet yhdessä ja jakaneet arjen. He elävät rinnakkain, kaksi itsenäistä ja itsessään täydellistä sielua. He eivät tarvitse toisiaan, mutta he ovat yhdessä, koska niin on hyvä.

Nämä kaksi ystävystä jakavat kaiken, mutta lopulta eivät mitään. He eivät ajattele, että toisen täytyisi luopua jostain, jotta toinen saisi jotain. He pitävät yhdessä yhteisymmärryksessä kiinni omastaan.

Molemmat tietävät, mitä tarvitsevat ja pitävät huolen siitä, että saavat sen. Jos toinen kaipaa hellyyttä, hän käy hakemassa pari pusua ja on siihen tyytyväinen. Kumpikaan ei osaa lukea toistensa ajatuksia, jonka vuoksi molemmat kantavat vastuun omista tarpeistaan.

Ystävät eivät kuitenkaan käytä toisiaan hyväksi. He eivät ota sitä, mikä ei heille kuulu. Tai jos ottavat, kostaa ei tarvitse. Kenties toinen tarvitsi enemmän sitä, mitä toisella oli. Ei kannata katkeroitua, kun yhdessä ollaan kuitenkin. Kaikki on omaa, mutta samalla yhteistä. Toinen ei ole itseä varten.

Kumpikaan ei edellytä toisen olevan mitään. Kummallakin on oikeus olla juuri sellainen kuin on. Molemmat hyväksyvät toisensa ehdoitta; kun toinen on, toinenkin on ja se tekee heistä yhden kahden sijaan. He tietävät, että niin on molemmille parempi. Toiselle ei tarvitse todistaa omaa arvoa ollakseen arvokas.

He tukevat toisiaan. Kun toinen väsyy tekemään hommia, toinen jatkaa. Kun toinen tarvitsee unta, toinen valvoo. Heidän ei tarvitse vertailla vastuitaan tai tekemiään töitä, koska eroilla ei ole väliä. He luottavat toisiinsa. He tietävät, että molemmat kantavat vastuunsa ja tekevät oman osansa ilman vahtimistakin.

He tekevät kaiken yhdessä, mutta eivät puutu siihen, mitä toinen tekee. He keskittyvät ensisijaisesti omaan tekemiseensä. Toinen saa hölmöillä - omapa on valintansa. He tietävät, ettei kumpikaan ole kuitenkaan toista parempi.

He kommunikoivat ja hiljenevät, tulevat luokse ja kääntyvät pois. He hyväksyvät eron, mutta iloitsevat kohtaamisesta. He ovat yhtä kuin juuret ja maa, mutta kuitenkin erillisiä kuin aurinko ja kuu. He uskovat, luottavat, tietävät, rakastavat, antavat, ottavat, hyväksyvät, pyytävät, luopuvat ja jakavat.

He ovat rehellisiä, pyyteettömiä ja läsnäolevia ystäviä.

Parhaat pörröiset ystävät - ystäviä jo kahdeksan vuotta.

Millaisia ystäviä me ihmiset olemme?

30.1.2017

Menettämisestä

Pahin pelkomme on menetys Terveys, läheinen, omaisuus, elämä... Emme tavoittele mitään niin paljon kuin olla menettämättä.

Kun menettää, mitä jää? Muisto, mutta ei se sillä hetkellä lohduta. Jos vain voisi jotenkin saada takaisin.

Mutta elämässä ei ole mitään niin varmaa kuin menettää. Vaikka tiedämme sen, miksi se on niin vaikeaa?

Koska sillä on merkitystä. Haluamme säilyttää sen, mitä pidämme arvokkaana. Tai sitten olemme liian heikkoja tunnustaaksemme, että meidän on aika päästää irti.

Minulla on iäkäs koira. Tiedän, että viimeinen päivä tulee. Näen sen, kun katson koiraa silmiin. Siellä jossain syvällä katseen takana on hiljainen varmuus siitä, että elämä on luonnon lahja. Ja kun lahja on erääntynyt, luonto ei sano ei luonnolle. Koira ei ajattele menettämistä, vaan sitä, mitä sillä on nyt. Meidän ihmistenkin pitäisi.

Usein mietimme vain sitä, mitä joudumme itse menettämään. Kun taivas on illalla kirkas, katsotko koskaan tähtiin ja kysyt, kuka menettää, kun sinä menet?

Ehkä jossain ikuisuudessa - siellä, mihin lääketieteen armo loppuu - on jatkumo. Me elämme ikuisesti niissä, joihin jäimme.

Toivon, että menetettyänikin törmään vielä tuttuun luonnon katseeseen. Lupaukseen siitä, että se, minkä muistaa, ei häviä koskaan.


6.5.2013

Kepeä kevät ja paljon vähäistä ajateltavaa

Meillä on täällä ihmetelty alkanutta kevättä. Säät lämpenevät, luonto konsertoi ja nurmi vihertää. Mielessä on kesä ja nahkatakin alla on kaksi neuletta. Kun ei vielä ole niin lämmintä.

Mikä viime aikoina on mietityttänyt? Lähinnä arkiset asiat. Töissä käynti, kevään viimeinen opiskeluprojekti, siivoaminen, herkuttelun vähentäminen, liikkumisen riittävyys ja kesävaatteiden oston suunnittelu. Ja että kunpa huomenna ei sataisi.

Mikä sinua on mietityttänyt? Eikö mikään erityinen? Siinä on yksi kevään lahja. Pelkässä luonnossa, säässä ja lämpötilaan oikein pukeutumisessa on niin paljon pohdittavaa, ettei vakavampiin asioihin ehdi tarttua. Tai niihin osaa tarttua kepeämmin.

Kepeää kevättä ja kerro, mikä mietityttää. Puhuminen auttaa, nimimerkillä tänään pillitin silmät violeteiksi poikaystävälle omasta riittämättömyyden tunteestani. Johan auttoi ja nyt jaksaa taas lähteä metsäpolulle nauttimaan kevysemmistä lenkkivaatteista.

Ja taas luvassa Hugon kotistudiota: kevätsunnuntai kepeästi hyvässä seurassa

14.4.2013

Uusia mattoja ja Hugon kotistudio

Minun sunnuntaini on kulunut rennoissa merkeissä. Heräsin aamulla, kun siltä tuntui, söin tukevan aamupalan ja lähdin poikaystäväni kanssa Palokan Kodinkeskukseen etsiskelemään kevättä yhteiseen kotiimme.

Pienen valintanahistelun (jep, rakkaimpien kanssa on helpointa olla eri mieltä) jälkeen päädyimme nappaamaan mukaamme uudet matot makkariin, pari kukkaruukkua ja säilytyslaatikot telkkaritason hyllyille. Kaikki ovat pitkästä Askon tuotteiden hipelöinnistä huolimatta Kodin Ykkösestä.



Pieniä piristyksiä, joihin kevätvalon on hyvä asettua viivähtämään. Anno-matot myös lupailevat kantajalleen huolettomampaa ja vähän maanläisempää elämänasennetta. "Ihaninta on juuri nyt." Sellaiset ajatukset ovat aamulla herätessä ihan paikallaan.

Lopuksi Hugon kotistudio esittää sinulle: Sunnuntain fiilikset tiivistettynä.

7.4.2013

Inspiraatiota rentoutumiseen

Onko rentoutumisen inspiraatio hukassa? Annetaan alan asiantuntijoille esiintymisvuoro.
 
Kaipaatko lisää inspiraatiota ja karvantäyteisiä kuvituksia? Lue: Koirien filosofiaa

Rentouttavaa sunnuntaita sinulle!

9.1.2013

Tuitui-kokemus

Koska välillä iskee tyhjän tekstiruudun ahdistus, on ruutu parempi täyttää kuvilla. Tällä kertaa toiveeni olisi aiheuttaa sinussa tuituiihanuus-kokemus.

Saanen esitellä paikoin huonolla kuvanlaadulla: Matka (kuvituksessa monesti esiintyneen) Hugon menneisyyteen.

Äijä päätti ottaa mittaa isän sileäkarvaisesta noutajasta.
Hugon ensimmäinen lajitoveri oli nyt jo edesmennyt Rode. Voikoon ensikoirarakkaus hyvin koirien tuonpuoleisessa.
Apinanaamavaihe.

23.10.2012

Luonnonlääke

Vapaapäivän kunniaksi päätin lähteä pitkälle kävelylenkille. Seurakseni valitsin vaeltelevat ajatukseni sekä elävän esimerkin elämänilosta. Tavoitteeksi asetin virkistymisen, ajatusten rauhoittelun sekä liikunnan tuoman hyvän olon. Talvisista lenkkitodisteista voitte päätellä, saavutinko tavoitteeni.

Suosittelen loppusyksyn luonnonlääkettä jokaiseen vaivaan.

12.7.2012

Koirien filosofiaa


Välillä oma elämä ei vain anna inspiraatiota onnen etsintään. Sitä on jumittunut murheiden, kiireen ja velvollisuuksien keskelle, jolloin onnen ajattelu on lähes yhtä toivotonta kuin kypsän mansikan etsintä omasta puutarhasta maaliskuussa.

Olen kuvannut kahta koiraani ahkerasti ja kuvia tutkiskellessani sain ahaa-elämyksen. Koirien filosofia! Listasin muutaman oivallukseni hedelmän. Minulle ainakin ne ovat antaneet huonoina hetkinä inspiraatiota onnen etsintään.