Ulkonäköä kannattaa välillä punnita, ei vaa'alla, vaan elämän tärkeysjärjestyksessä

Maailman ja ihmisen väliin tarvitaan jotain pehmeää.

Minun ratkaisuni on alhaista isompi rasvaprosentti.

Kannattaako ulkonäön suhteen olla aina niin vakava?

Ehkä ei what's your excuse, vaan what's important.

Voi pojat!

Uusin julkaisu ilmestyi jostain syystä tämän julkaisun alle. Käyhän vilkaisemassa Mielikuvat.

---------
Erkki Pulliaisen kirjassa Koiran luonne ja käyttäytyminen kerrotaan totuus aviomiehistäkin.

"Koiraan ja aviomieheen pätee, että ne ovat 'miellyttävyyskuuntelijoita'. Ne ovat herkkiä sanomille, joita ovat varautuneet ottamaan huomioon. Aviomies kuulee herkästi kutsun saapua valmiiksi katettuun ruokapöytään, mutta huomattavasti vaikeammin pyynnön viedä roskasangon sisällys roskikseen."

Koska yleistämme kokemuksen syvällä rintaäänellä totuuden myös sormuksettomiin miehiimme, meidän naisten on syytä aloittaa huolellinen miestemme koulutus. Parhaat ohjeet löytyvät koiren koulutus -teoksista.

 

P.s. Alla päivän aiempi julkaisu alla. :)

Terapiaostoksia

Tiedän. Shoppailu on syntistä. Sen takia maapallon energiavarat kuluvat, epäeettiset työolosuhteet kukoistavat ja yksilön talous kärsii. Olen läpikotaisin paha.

Mutta kun shoppailu on niin pirun mukavaa. Se toimii terapiana murheisiin ja parantaa itseluottamusta; näillä uusilla vaatteilla näytän takuulla paljon paremmalta kuin ennen. Taidan oikeastaan olla huomattavasti parempi ihminen, aivan uusi minä, kun saan pukeutua näin hienoihin vaatteisiin.

Vaatteisiin pinttyy myös muistoja. Viimeisin syövytti suosikkivaatteeni käyttökelvottomaksi, kun töissä valkoiselle puserolleni lensi keltaista kananrasvaa.

Vakavasti puhuen vaatteet todella ilahduttavat, naurattavat, kaunistavat, sulostuttavat, peittävät, paljastavat, kertovat ja sopivat. Mitäpä ovat niinkin vähäpätöiset murheet kuten ympäristöongelmat ja epäeettiset työolosuhteet noin monen hyvän asian rinnalla?

Ja pitäähän tässä materialistisessa maassa nauttia pienistä iloista.