Älä anna arjen hukuttaa yhteyttäsi itseesi

Välillä minusta tuntuu, että leijailen. Olen kuin ilmavirtojen aallokon riepottelema pikkulintu, joka tahtoisi laskeutua, mutta johon jokainen tuulenpuuska lennättää vielä hieman korkeammalle pilvien valtakuntaan. Tunnit, päivät ja viikot vilistvät allani, ulottumattomissani. Minulla on tunne siitä, etten pysty vaikuttamaan etenemiseeni, vaan leijailen arjen riepoteltavana.

Tuttu tunne?

Arjella on tapana tarrautua meihin kuin takiainen neulesormikkaisiin. Keskitymme niin suorittamaan velvollisuuksia, että unohdamme, miksi oikeastaan elämme.

Arjessa ei ole mitään pahaa. Suorittamisessakaan ei ole tiettyyn rajaan asti mitään pahaa - usein on välttämätöntä tehdä tiettyjä vähemmän mieluisia asioita, jolloin suorittamisfiilis on hyvä keino saada hommat tehtyä. Ongelma syntyy silloin, kun kaikista miellyttävistä ja epämiellyttävistä asioista tulee valtava tekemisten vyyhti, jonka selvittämisen välissä ei ole aikaa pysähtyä miettimään, miksi tekee mitäkin ja mitä iloa tekemisistä on. Oman arjen ja tekemisten merkitys hukkuu.

Kuuntele ja tiedosta

Silloin, kun on vähiten aikaa, pysähtymisen merkitys korostuu.

Minulla oli kamala viikko. Yritin parannella rajua flunssaa samalla, kun kalenterini oli täynnä jumppa- ja joogaohjauksia, palavereita, luentoja ja opiskelutehtäviä. Keskiviikkoiltana, kun minun olisi tehnyt mieli jäädä peiton alle itkemään väsymystäni, raahauduin yinjoogaharjoitukseen. Reilun tunnin ajan kuuntelin hengitystäni ja tunnustelin kehoani.

Palasin omaan keskukseeni ja muistin, kuka olen, miksi olen ja mitä merkitystä sillä, mitä olen ja teen, on. Olin helpottunut, oloni oli levännyt ja tulevat tekemiset tuntuivat mielessäni vähän vähemmän kuormittavilta.

Pysähdy

Kun arki meinaa napata mukaansa, on tärkeää pysähtyä. Se ei tarkoita, että parin viikon päästä tuleva vapaa viikonloppu riittäisi. On hyvä, että pimeydessä on majakka - on jotain mukavaa, jota odottaa - mutta tärkeintä olisi löytää palautumisen hetkiä arjen keskellä.

Pysähtymiselle voi olla monia erilaisia tapoja. Hyväksi todettuja ovat:

• Rauhallinen uloshengitys: yllättävän usein kehomme kuormitus kasvaa hapenpuutteen vuoksi. Lapsenkin pipiin puhalletaan, koska pitkä uloshengitys rauhoittaa, rentouttaa ja poistaa kipua.
• Tietoinen läsnäolo: tunne, miltä maa tuntuu jalkojen alla, miltä liike tuntuu hartioissa, mitä haistat, kuulet, maistat ja näet. Antaudu hetkeksi tutkimaan tätä hetkeä ilman kognitiivisia toimintoja. Tietoista läsnäoloa voi myös olla keskusteluun antautuminen, hyvän kirjan lukeminen tai jokin muu itselle mielekäs tekeminen.
• Pieni hetki itselle: tunnista ne hetket jokapäiväisestä arjestasi, jotka ovat juuri sinulle tärkeitä. Onko se esimerkiksi automatka kotiin, pieni yksin tehty kävelylenkki lounaalla, hyvän kirjan lukeminen kahvitauolla tai lämmin suihku? Anna arvoa näille elintärkeille hetkille.
• Varaa riittävästi aikaa hyville yöunille. Niiden merkitystä ei voi korostaa liikaa. Silloinkin, kun tuntuu, että nukkuminen on välttämätön paha, jotta pääsee suorittamaan seuraavan päivän asioita, riittävät yöunet ovat elintärkeät. Ne auttavat jaksamaan, ehkäisevät kuormittumisen kroonistumista ja parantavat mielialaa.

Millä tavalla sinä otat tänään yhteyden omaan keskukseesi?

Lämmöllä,
Merianna, merianna.rossi@gmail.com

Päänkin pitää levätä

On vaikeaa elää sellaisen pään kanssa, joka on aina täynnä. Pitää tehdä sitä ja tätä, ehdinkö, pystynkö, osaanko, teenkö parhaani, riitänkö sittenkään. Pään on samaan aikaan täynnä tunteita, ajatuksia, ideoita, reflektointia, muistoja, suunnitelmia ja velvollisuuksia. Välillä tuntuu, ettei vaan enää jaksa yhtään uutta ajatusta. Kunpa pää olisi edes hetken hiljaa.

Mutta uskallanko olla niinkään? Mitä voi tapahtua sillä välin, kun pääni lepäilee? Meneekö minulta ohi jotain tärkeää? Mitä, jos unohdan jotain, mitä en saisi unohtaa? Entä jos en ehdi sitä, mitä minun pitäisi, jos vain lepäilen tyhjyydessä?

Sanotaan, että silloin, kun olisi vähiten aikaa pysähtyä, sille olisi eniten tarvetta. Miksi? Koska silloin, kun  pää on täynnä, se ei pysty prosessoimaan mitään kunnolla, jolloin se hutiloi ja unohtelee. Se taas lisää ahdistusta ja itsesyytöksiä, jotka puolestaa heikentävät minäpystyvyysuskomuksia ja itsetuntoa. Ylikuormittuneilla aivoilla on vaikea saada itsestä parasta irti. Kunpa sen vain muistaisi.

Entä jos ei ole aikaa lepuutella aivoja?

 

Mitä kaikkea sillä välin, kun aivot lepäävät, voi tapahtua? Useimmiten ei mitään ihmeellistä. Tai jos tapahtuu, siihen ehtii kyllä tutustua sitten, kun pää on valmis vastaanottamaan. Olemme luoneet harhan, jonka mukaan olemme korvaamattomia ja meidän on oltava jatkuvassa valmiudessa reagoimaan. Todellisuudessa ihmiset tottuvat siihen, miten muut ovat tavoitettavissa. Sillä välin, kun annamme aivojen levätä, ne keräävät energiaa ja tilaa vastaanottaa enemmän tulevaisuudessa.

Pysähtyminen pelottaa

 

Kun aivoille antaa tilaa pysähtyä, ne alkavat prosessoimaan niitä asioita, joita ne eivät muuten ehtisi käsitellä. Tukahdutettuja tunteita, haudattuja tai kesken jääneitä ajatuksia ja pelkoja nousee tietoisuuden tilaan.

Aivot toimivat niin. Ne on luotu ylläpitämään mahdollisimman otollisia olosuhteita solujen elämälle. Nykymaailmassa solujen elämän ei ole enää kiinni pelkistä fyysisistä olosuhteista, vaan uhkana ovat muut aiheet. Näitä ovat esimerkiksi sosiaalinen paine, epäonnistumisen pelko, suorittaminen, pitkään jatkuva stressi sekä aikataulut. Aivojen tehtävä on tunnistaa elämää haittaavia uhkia ja prosessoida niitä ehkäistäkseen niiden haittavaikutukset. Kun tekemiseen tottuneilla aivoilla ei ole muuta puuhaa, ne alkavat työstää mielen perukoille piilotettuja uhkia.

Tällaista luonnollista reaktiota ei tarvitse pelätä. Vähän kerrallaan aivot tottuvat tekemättömyyteen ja hiljaisuuteen. Ne oppivat rauhoittumaan ja luopumaan ylimääräisten uhkien pyörittelystä. Aivoja pitää kouluttaa laiskottelemaan, jolloin niiden ei tarvitse keksiä pakonomaisesti tekemistä joutohetkinä.

Aivojen lepohetkiä ovat esimerkiksi:

• tauot
• hiljaisuus
• oleminen ilman tekemistä
• vain yhteen asiaan keskittyminen kerrallaan
• nukkuminen
• meditaatio

Lepohetkemme ovat usein sellaisia, jotka on suunnattu vartalolle; esimerkiksi sohva ja Netflix, digipelaaminen tai illanistujaiset ystävien kanssa. Niissä ei ole mitään väärää, mutta on hyvä muistaa, etteivät ne anna aivojen levätä. Aivojen pitää olla koko ajan käynnissä ja aktiivisina. Aivot tarvitsevatkin lepoa levosta.

Yliaktiiviset aivot kaipaavat rauhaa. Aluksi lepoon tottumattomat aivot voivat säikähtää ja pistää tehovaihteen päälle. Mutta vähän kerrallaan, jos lepohetkiä on riittäväsi ja ne ovat riittävän pitkiä, aivot oppivat rentoutumaan. Ne oppivat päästämään irti ja käyttämään lepohetkiä itsensä korjaamiseen, eheyttämiseen ja tehostamiseen. Ja kun niiden on taas aika pärähtää käyntiin, levänneenä ne toimivat selkeämmin, avoimemmin, luovemmin ja onnellisemmin.

Kiinnostaako lukea lisää? Voisit tykätä näistä aiemmin julkaisemistani artikkeleista: Loma-ajatuksia, Lupa hellittää ja Anna itsesi nauttia arjesta.

Kaipaatko lepohetkiä kesän aikana? Oli sinulla lomaa tai ei, IWELLOn Lepo lomalla! -kesänettivalmennus tarjoaa hyvinvoinnin huippuvalmentajien asiantuntijuuden käyttöösi. Myös minä olen mukana valmennuksessa koordinaattorina ja valmentajana. Valmennuksessa opetellaan palautumista edistäviä asioita ja mietitään, miten juuri sinä voisit istuttaa enemmän lepoa päiviisi. Tutustu valmennukseen tästä linkistä!

Lisäksi tarjoan lepoa aivoille liikunnan parissa. Lue lisää Jyväskylässä järjestettävistä, kaikillle avioimista ulkoliikuntatunneista ja joogasta Onnittelut onnesta -verkkosivuilta http://onnittelutonnesta.wordpress.com.

Sydämellä,
Merianna (merianna.rossi@gmail.com)

Aina ei kannata päästää irti

Usein neuvotaan päästämään irti. Päästä irti negatiivisista, tunteista, menneestä, virheistä, tulevaisuuden suunnittelusta, kaikesta muusta paitsi nykyhetkestä, epämukavista ihmissuhteista... On konmaria ja muita oppaita, joissa neuvotaan siivoamaan turha kuona ja elämään vapaammin. Irti päästäminen on ratkaisu jokaiseen asiaan. Turhasta luopuminen kuulostaa hyvältä! Mutta mitä se irti päästäminen oikeastaan tarkoittaa ja milloin se on tarkoituksenmukaista?

***

Elämä on nyt tässä hetkessä. Meille tolkutetaan, kuinka kaikki muu, kuten tulevaisuuden suunnittelu tai menneiden muistelu, on käytännössä ylimääräistä ja häiritsee juuri nyt elämistä. Mutta millainen nykyhetki on? Mitä jos kahvittelemme ystäväni kanssa ja muistelemme yhteisiä kouluaikoja - emmekö elä tässä hetkessä? Tai jos selaan Facebookia, mutten tee mitään muuta. Eikö digitodellisuutta lasketa tässä hetkessä elämiseksi?

Tässä hetkessä eläminen mielletään helposti fyysiseen ympärillä olevaan todellisuuteen keskittymisenä. Mutta koska me ihmiset olemme tiedostavia, muistavia ja ajattelevia kokonaisuuksia, meitä ei voi irrottaa siitä, mistä olemme tulleet tai siitä, mihin olemme menossa. Elämme ajan kaikissa ulottuvuuksissa. Lisäksi digitalisoituminen tarjoaa useita maailmoja ja todellisuuksia, joihin voimme uppoutua. Tässä ja nyt elämä koostuu erilaisista tilanteista ja maailmoista ja se seikkailee ajan useissa ulottuvuuksissa.

Mitä tässä hetkessä elämisellä sitten tarkoitetaan? Se voisi olla keskittymistä siihen, mitä teen juuri nyt. Mielen ja ajatusten rauhoittamista sen asian äärelle, mitä parhaillaan elän. Siinä maailmassa läsnäolemista, jossa vietät aikaasi sillä hetkellä. Se voi olla somehetki tai nuotin äärellä istuskelua, sukulaisten luona vierailua tai telkkari ääressä löhöämistä. Tässä hetkessä eläessäni päästän irti niistä asioista, jotka eivät palvele minua juuri nyt.

Me kaikki tarvitsemme sellaisia rauhoitettuja hetkiä, jolloin riittää, että olemme juuri siinä - juuri sellaisina kuin olemme. Ne hetket vähentävät stressiä ja lisäävät elämän mielekkyyden tunnetta. Sellaisina hetkinä on tärkeää osata päästää irti tarpeettomista ajatuksista ja turhista tunteista. Ne hetket ovat mielen puhdistamista.

***

Onko irti päästäminen sitten aina tärkeää ja edes järkevää? Kannattaako aina elää niin, että päästää kaikesta irti? Mielen tyhjentäminen turhasta on tärkeää mielenterveyden ja jaksamisen kannalta, mutta on myös asioita ja tilanteita, joista ei kannata luopua liian helposti. Pahimmillaan irti päästämisestä tulee väline lakaista epämiellyttäviä asioita maton alle ja jättää ne käsittelemättä. Tai lupa luovuttaa, kun homma tuntuu epämiellyttävältä. Tällainen toiminta on vastuutonta ja vaarallista; käsittelemättömät negatiiviset tunteet ja kokemukset saattavat olla haitaksi pitkällä tähtäimellä ja luovuttaessa saattaa menettää jotain, joka olisikin todella tärkeää (lue lisää tekstistä Positiivisuus voi tukahduttaa elämän).

• Irti päästäminen ei tarkoita inhottavien asioiden unohtamista tai ongelmien ratkaisematta jättämistä. Negatiiviset tunteet, ongelmat ja vaikeat kokemukset on syytä käyttää ajattelumme tiedostetussa tilassa ja pohdiskella läpi esimerkiksi seuraavien kysymysten avulla: Miltä minusta tuntuu? Mitä on tapahtunut? Miksi minusta tuntuu siltä kuin tuntuu? Tarvitsenko keskustelukumppania tai ammattiapua? Onko jotain, josta voisin oppia?
• Irti päästäminen ei tarkoita myöskään sieltä menemistä, mistä aita on matalin. Välillä elämä haastaa meitä, jotta meillä on mahdollisuus osoittaa itsellemme, miten kykeneviä olemmekaan. Tällaiset haasteet on tärkeää viedä loppuun, sillä niistä saa voimaa ja uskoa itseen.

Vasta, kun mieltä vaivaavat asiat on käsitelty ja luovuttamisen syitä punnittu, on irti päästämisen aika. Tällöin irti päästäminen tarkoittaa - ei unohtamista - vaan turhasta vatvomisesta ja itsensä tai muiden syyttelystä luopumista. Irti päästäminen on sen hyväksymistä, että on aika ottaa askel toiseen suuntaan. Tapahtunut on osa elämäntarinaani, mutta tästä eteenpäin minulla on mahdollisuus tarttua kynään ja päättää, miten jatkan tarinaa. En ole se, mitä tein tai tunsin, vaan se, mitä teen ja tunnen nyt.

Päästä irti, mutta älä unohda.

Päästä irti, mutta älä luovuta.

Päästä irti, mutta älä menetä.

Monenlaista läsnäoloa ja vinkit läsnäolon lisäämiseen

Elämme monenlaisissa maailmoissa. Elämää on fyysisessä, aistittavassa maailmassa, nähtävässä ja kuultavassa virtuaalitodellisuudessa sekä abstraktissa ja henkilökohtaisessa mielensisäisessä maailmassamme.

Monien maailmojen risteyskohdissa esiin tulee usein läsnäolo.

Kuinka monessa maailmassa voimme olla läsnä yhtä aikaa?

On todettu, että pystymme suorittamaan useita asioita yhtä aikaa. Olemme -sukupuolesta riippumatta - multitaskingin mestareita. Tai ainakin meiltä edellytetään sitä. Meidän on kyettävä pitämään kaikki maailmamme sulavasti rinnakkain.

Emme kuitenkaan voi olla fyysisesti monessa paikassa samaan aikaan. Emmekä oikein psyykkisestikään. Kun kuvittelemme keskittyvämme useisiin asioihin ja aikaulottuvuuksiin samaan aikaan, jätämme todellisuudessa paljon huomioimatta, kokematta ja tuntematta. Aivomme hyppivät eri maailmojen välillä ja keskittyvät hetken enemmän toiseen kuin toiseen. Emme ole täydellisesti läsnä jokaisessa maailmassamme.

Läsnäololla onkin monta tasoa. Voimme olla paikalla fyysisesti tai psyykkisesti. Esimerkiksi vaikka olen tietokoneen äärellä, kuvittelen istuvani edessäsi kertomassa sinulle läsnäolosta. Olen fyysisesti täällä, psyykkisesti siellä ja sosiaalisesti mediassa. Olemme eri tavoin paikalla.

Voimme elää hetkessä syvällisemmin tai pinnallisemmin. Läsnäolomme on kuin kynttilän liekki; välillä se painuu ilmanpaineesta matalaksi, välillä se lepattaa sivuille ja joskus se kohoaa tavattoman korkeaksi. Voin kuunnella keskusteluamme tarkkaavaisesti, mutta kun minulle tulee jokin menneisyyden asia mieleen jostain sanomastasi, olenkin hetken psyykkisesti muualla. Tai kun kaivan puhelimen taskustani, ajatukseni ovatkin verkossa. Olemme enemmän tai vähemmän läsnä.

Aito, rehellinen ja täysipainoinen läsnäolo silloin tällöin tekee hyvää. Se parantaa keskittymiskykyä ja muistia, vähentää stressiä ja tasapainottaa mieltä.

Aito läsnäolo muistuttaa, että todellinen elämämme on se, jolle annamme eniten tilaa.

Jos haluat lisää läsnäoloa elämääsi, kokeile seuraavia:

• Jätä puhelin taskuun, laukkuun tai toiseen huoneeseen. Ole kaikkine ajatuksinesi tässä. Voit palata virtuaalielämään myöhemmin.
• Pysähdy hetkeksi tiedostamaan, missä ja miten olet. Mitä näet, tunnet, kuulet, haistat ja mahdollisesti maistat ympäristöstäsi? Millainen asento vartalollasi on? Tee olemisesi todeksi.
• Ole hetki tietämättä mitään. Istahda vaikkapa välipalalle ikkunan ääreen, laita päivän lehti ja mobiililaitteet syrjään ja sulje mielesi informaatiotulvalta.
• Kun pidät sometauon, irrottaudu kaikesta muusta. Laita vaikka kello hälyttämään tietyn ajan päästä, jolloin tiedät, että on aika siirtyä pois virtuaalimaailmasta.

Mieli estää kuuntelemasta itseä

Tietoyhteiskunta on vanginnut meidät mieleemme. Meille opetetaan, että tärkeintä ja arvokkainta, mitä meillä on, tapahtuu pään sisällä. Parasta, mitä voimme itsellemme tehdä, on kehittää ajatteluamme. Esimerkiksi muistin harjoittaminen vähentää riskiä sairastua muistisairauksiin vanhemmalla iällä. Mielen toimintaan satsaaminen on kannattava investointi.

Mieltä vaaliessamme ajaudumme sen uhreiksi. Tietotulvan keskellä kroolaava mieli ei aina tunnista, milloin on aika tarttua pelastusliiveihin ja antautua virran vietäväksi. Mielemme hörppii ympärillä olevaa informaatiota, joka jää hölskymään kuin juuri ennen juoksulenkkiä imaistu vesilasillinen mahaan. Emme välttämättä osaa hiljentää päässämme tapahtuvaa alituista höpinää. Se kuormittaa ja pidemmällä tähtäimellä saattaa aiheuttaa pitkittyvää stressiä. Ajaudumme mielemme vietäviksi.

Tietotyön lisääntyminen on vieraannuttanut meidät vartalostamme. Vartalomme on enintään väline, jolla pyrimme toteuttamaan mielen vaatimuksia; tavoitteellisuutta treeneissä, täydellisyyttä ulkonäössä ja taitoja, joilla ylpeillä. Myös esimerkiksi herkkujen syöminen aiheuttaa fyysisesti huonoa oloa, mutta teemme sitä silti. Teemme kehomme kustannuksella asioita, joita mielemme vaatii. Kehomme on väline, ei itse tarkoitus.

Mieli ja keho eivät ole toisistaan erillisiä, vaikka puhumme niistä ikään kuin toinen olisi olemassa ilman toista. Mieli ja keho ovat tiukasti vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Me vain kuuntelemme mieluummin mieltämme kuin kehoamme. Ongelma on, että mielemme on voimakkaammin ympäristön vaikutteille altis. Se tarkoittaa, että mielemme muovautuu helpommin ulkoisten paineiden mukaiseksi ja unohtaa, mitä se oikeasti tarvitsee.

Jos onnistumme tasapainottamaan mielen ja kehon keskustelua eli hiljentämään mielen meteliä edes hetkellisesti, voimme löytää tasapainoisemman tavan kuunnella itseämme. Taito kuunnella itseä lähtee siitä oivalluksesta, että minä olen tässä ja nyt, vaikka mieleni vetäisi minua toisaalle.

Lisää läsnäoloa

Paljon puhutaan läsnäolosta. On tärkeää osata olla läsnä tässä hetkessä. Välillä pitää pysähtyä ja havahtua tiedostamaan, mitä juuri nyt tapahtuu ja miltä tuntuu. Läsnäolo vähentää stressiä, laskee verenpainetta ja lisää tilaa tekemisen täyteiseen elämään. Mutta mitä läsnäolo oikeastaan on? Ja miten olla läsnä, kun ympärillä on niin paljon virikkeitä, jotka kiskovat ajatuksia muualle?

Läsnäolo voisi tarkoittaa taitoa päästää irti siitä, mihin ei voi tällä hetkellä vaikuttaa. Osaa olla murehtimatta mennyttä tai ahdistumatta tulevasta. Ei jää haikailemaan jotain, mikä meni jo, eikä unohda elää nyt, vaikka odottaakin jotain tapahtuvaksi. Läsnäolo on tämän hetken tiedostamista, tässä hetkessä olemista ja mielen rauhoittamista muihin asioihin liittyvältä höpinältä. Läsnä ollessa ymmärtää, ettei minun kuulu olla tällä hetkellä niin fyysisesti kuin psyykkisestikään muualla.

Läsnäoloa vaikeuttavat kiire ja tunne siitä, että voisin käyttää tämän ajan hyödyllisemmin jossain muualla. Vaeltelevat ajatukset, mieltä painavat asiat ja tekemättömät hommat vievät väkisin huomion toiseen hetkeen. Myös jatkuva yhteys mobiililaitteisiin siirtää ajatukset pois siitä, mitä tässä hetkessä tapahtuu. Kun ympärillä on liikaa virikkeitä, on vaikea unohtaa ajallinen jatkumo ja pysähtyä tämän hetken äärelle.

Läsnäoloa voi lisätä pienillä teoilla. Listasin alle muutaman, jotka auttavat minua tiedostamaan paremmin tämän hetken.

1. Ensimmäinen askel on luopua tietoisesti tarpeesta hallita kaikkea kaikkialla. Se, mitä tapahtuu tämän hetken ulkopuolella, ei ole minun käsissäni. Kun päähäni hiipii ylimääräistä höpötystä, painostavaa ajatusten ruuhkaa, hengitän syvään ja ajattelen, ettei minun tarvitse ratkaista kaikkea nyt. Asioiden turhasta vatvomisesta ei ole hyötyä, vaan se poistaa aivokapasiteettia niiltä asioilta, mihin voin vaikuttaa tällä hetkellä. Palaan asiaan myöhemmin.
2. Yritän muistaa arvostaa sitä, mitä teen. Sillä tavalla en koko ajan ajattele, missä muualla minun pitäisi olla. Haluan ajatella, että kaikella on tarkoituksensa.
3. Koetan hyväksyä myös huonot hetket. Kaverini Ilona Parviainen toi osuvasti esiin Mielen jumppa -blogissaan tekstissä Mielen jumppaohjelma, että negatiiviset ajatukset voivat olla vain sen hetken, esimerkiksi tunnetilan, tuotoksia. Niillä ei ole välttämättä mitään tekemistä totuuden kanssa. Ikävät hetket ovat ja saavat olla osa elämää, eikä niitä tarvitse muuttaa. Aina ei täydy olla kivaa.
4. Pidän muistilapulla kirjaa tekemättömistä asioista, jolloin minun ei tarvitse stressata siitä, muistanko kaiken. Kirjaan ylös myös sellaiset mielenkiintoiset ajatukset, joita haluan pohtia tarkemmin sitten, kun sille on paremmin aikaa.
5. Aikataulutan tärkeimmät tekemiset, jolloin tiedän, että jokaiselle asialle on varattu oma aikansa. Näin voin keskittyä luvan kanssa siihen, mitä teen tällä hetkellä.
6. En pidä puhelinta näkyvillä, vaan jätän sen eteisen pöydälle tai laukkuun. Kuulen kyllä piippauksesta, jos jollain on minulle asiaa. En myöskään katso, mitä muut tekevät puhelimella tai muilla elektronisilla laitteilla, koska en halua imeä ylimääräisiä virikkeitä.
7. Läsnäoloa voi harjoittaa missä tahansa. Läsnäolo ei vaadi välttämättä meditaatiota tai joogaa, vaan sitä voi lisätä jokapäiväisiin askareisiin. Nyt voi olla sopiva aika antautua tälle hetkelle.

Läsnäololle on oma aikansa ja paikkansa. Maailma ei pysähdy, vaikka minä pysähtyisin.

 

Ylisuorittajan tunnustus

Ajattelin mennä henkilökohtaisuuksiin. Minulla on monia paheita, mutta pahin niistä on ylisuorittaminen. Minusta tuntuu, että jos en ole vähän parempi versio itsestäni joka päivä, olen riittämätön. En osaa tunnistaa, missä menee hyvän ja täydellisen raja. En tiedä, mitä täydellisyys tarkoittaa, koska voisi aina olla vähän parempi.

Olen tehnyt taas virheen, josta en ikinä opi. Tällä kertaa olen mennyt pahemmin metsään kuin koskaan; olen haalinut itselleni liikaa tekemistä. Teen kahta työtä - täysipäiväistä ja osa-aikaista - ja lisäksi suoritan opintoja tasaiseen tahtiin. Epäsäännöllisesti siellä täällä on vapaapäivä, mutta todennäköisesti edellisenä iltana on mennyt myöhään töissä tai työt alkavat seuraavana aamuna aikaisin.

En osaa enkä halua sanoa ei, etten jäisi mistään paitsi.

Ajattelin aiemmin, että on siistiä, jos pystyy suoriutumaan kaikesta. Ihailin ihmisiä, jotka jaksavat painaa täysillä kaikilla elämän osa-alueilla. Nykyään säälin niitä, joille mikään ei riitä.

Ylisuorittaminen ei ole arvostettavaa. Mitä hienoa on siinä, että on niin paljon tekemistä, ettei ehdi nauttia mistään? Siistiä on pitää itsestään ja jaksamisestaan huolta ja elää tasapainoista, tyytyväistä elämää.

Parasta on luvata itselle, että minä riitän vähempänäkin.

Välillä on kiireellisiä jaksoja, joihin ei voi itse vaikuttaa. Useimmiten olemme kuitenkin itse vastuussa siitä, miten paljon olemme haalineet tekemistä. Varsinkin ne, jotka eivät koe olevansa riittäviä, ajautuvat jatkuvasti tekemään itsestään liian tärkeitä.

Pitäisi ymmärtää, että jos jokin asia elämässä vie aikaa ja voimia,

muilla osa-alueilla on lupa höllätä.

Palautumisessa ei pidä takertua lillukan varsiin

Nykyään puhutaan paljon henkisestä kuormasta palautumisen merkityksestä. Ympärillämme oleva tietoyhteiskunta edellyttää meidän olevan jatkuvasti valppaana ja valmiina ottamaan vastaan ja antamaan tietoa. Tämä saattaa johtaa jatkuvaan standby-tilaan, joka kasaa pitkässä juoksussa melkoisen henkisen kuorman.

Aivot täytyisi asettaa välillä lentokone- ja älä häiritse -tilaan, jotta niillä olisi aikaa purkaa kuorma ja valmistautua uuteen lastiin. Hyvältä kuulostaa, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Jos on jatkuvasti sata lasissa, vauhtisokeus estää näkemästä, milloin mennään liian kovaa.

Mistä tietää, milloin tarvitsee aikaa palautua? Mikä sitä palauttavaa aikaa on?

Milloin palautuminen lähtee käyntiin ja milloin on palautunut riittävästi?

Etsivä löytää miljoonia ohjeita siitä, miten palautumista tulisi harjoittaa. Pitää harjoittaa mindfullnessia, joogata, kävellä luonnossa, sulkea some, pysähtyä omien ajatusten äärelle, hengittää, urheilla, nauttia läheisten ja ystävien seurasta, silittää koiraa, katsella Netflixiä, nukkua päiväunet ja niin edelleen. Huh, hengästyttää pelkkä ajatuskin siitä, mitä kaikkea pitäisi. Henkinen kuorma lähinnä kasvaa, kun yrittää mahduttaa kaikki pakolliset rentoutumiskeinot kalenteriin.

Väitän, että henkinen kuorma ei purkaudu yksittäisillä suorituksilla. Tunti joogaa päivässä ei riitä akkujen täyteen lataamiseen. Kaikki, mitä pitää tehdä, kasvattaa taakkaa entisestään.

Ratkaisu henkiseen palautumiseen on kokonaisuudessa. Kun tuntuu, että nyt päässä on liikaa tavaraa, on lupa hellittää. Lillukan varsien sijaan huomion voisi kiinnittää kokonaisuuteen. Mistä asioista nautin? Jos saisin nyt tehdä jotain, mitä huvittaa, mitä tekisin? Millaisia asioita haluaisin elämässäni olevan enemmän? Mistä voisi arjessani luopua säästääkseni itseäni? Unohda, mitä mieltä muut ovat ja kuuntele tärkeintä järjen ääntä - itseäsi.

"Jokaiseen tekoon ja tekemättä jättämiseen liittyy valinta siitä,

mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää."

- Brian Tracy

Aforismi: hyvejohtajuus.fi

TODO: unohda elää täysillä

Modernin ihmisen pitää olla tietoinen ajankohtaisista asioista, sopeutua erilaisiin tilanteisiin, hallita eri elämän osa-alueita, tasapainotella erilaisten roolien välillä, valita valtavasta määrästä vaihtoehtoja, olla määrätietoinen, mutta kuitenkin joustava, kehittymiskykyinen, taitava, innovatiivinen, motivoitunut, terve, positiivinen, sosiaalinen, kiinnostunut... Ei ihme, että ollaan niin stressaantuneita.

Sitten pitää vastapainoksi muistaa rentoutua. Rentoutuminen tarkoittaa urheilua ja muita harrastuksia, rakkaiden ja ystävien kanssa ajan viettämistä, sarjojen katselua, lukemista, kehonhuoltoa, hengitysharjoituksia, ulkoilua, somettamista, shoppailua... Niistähän pitäisi saada energiaa ja voimaa!

Milloin saa vain olla?

Ihan ilman mitään tekemistä. Kivoista jutuista tulee liian helposti velvollisuuksia, kun ne on pakko mahduttaa kalenteriin. Välillä tuntuu, että mielitekemisestä tulee työtä, kun sitä pitää toteuttaa.

Joskus on aika tiukilla. Toisinaan taas on enemmän aikaa lekotella. Kai sitä voi itse valita, pitääkö vai saako. Pitääkö käyttää seuraavat 24 h johonkin? Ehkä ennemmin: minä saan kokonaisen vuorokauden käyttööni.

Välillä on hyvä herätä siitä pitää-putkesta ja vaihtaa saa-kanavalle. Aina ei tarvitse olla aktiivinen, vaan joskus on lupa heittäytyä sivuun katselemaan omaa elämää ja sitä, mitä ympärillä tapahtuu.

Unohda hetkeksi elää täysillä.

Stressittömyys ei tarkoita, ettei tarvitsisi levätä

Minä päätin, että stressi on olotila, jonka voi valita. Päätin, että minun valintani on olla kokematta stressiä. En käyttäisi enää sanaa stressi kuvaamaan olotilaani. En selittäisi mitään stressillä, en tuntisi stressiä, enkä antaisi sille sijaa ajattelussani.

Stressi on keksitty olotila, kuvaamaan sitä, kun aivoissa on kaaos.

Vaikka minulla on ajoittain kiire ja paljon tekemistä, en ole ollut stressaantunut, enkä aio jatkossakaan stressaantua. Huomasin kuitenkin, että stressittömyys ei tarkoita sitä, että jaksaisi mitä vain. Vaikka en ole ollut stressaantunut, mieleni ja kroppani ovat olleet väsyneitä paljosta tekemisestä. Tuntuu, että kaipaan lepoa, vaikken ole ollut stressaantunut.

Stressittömyys ei ole merkki haalia lisää tekemistä.

Stressin poistaminen on päätös, joka tarkoittaa ajattelun siedättämistä epävarmuuteen ja kaaoksen hallitsemiseen. Stressittömyys tarkoittaa tämänhetkisen tilanteen hyväksymistä, ymmärtämistä ja suunniteltua toimintaa. Stressittömyys ei kuitenkaan poista automaattisesti liikoja tehtäviä todo-listalta. Stressiä tai ei, hommat on hoidettava.

Mielen hallinta ei itsessään riitä, koska myös kroppa reagoi fyysisellä tasolla kiireeseen. Jotta stressittömyydestä pääsisi hyvinvointiin, on osattava antaa itselle riittävästi aikaa palautua ja ihan vain olla tekemättä mitään.

Kaikkein tärkeintä on pysähtyä silloin, kun pysähtymiselle ei ole aikaa.

Elämämme tärkein suhde

Eipä tässä mitään ihmeempiä, koulua ja töitä ja vähän kiirettä. Sekunnit, minuutit, tunnit, päivät, viikot, kuukaudet, vuodet - kaikki tuntuvat olevan nykyään liian lyhyitä. Tärkein parisuhteemme on muodostunut kelloon ja kuten erotilastojen trendikäyrä ja lisääntyneet stressioireet osoittavat, suhteemme eivät voi hyvin.

Kuten suhteissa yleensäkin, suhteessa kellon kanssa on hyviä ja huonoja hetkiä. Välillä nautitaan yhdessä hitaista päivistä ja mukavasta tekemisestä, mutta toisinaan tapellaan, kiukutellaan ja ollaan tyytymättömiä. Tappelut muodostuvat yleensä siitä, kun suhteen jompi kumpi osapuoli on toista edellä, odottaa toiselta liikoja, ei ole tarpeeksi läsnä tai ei anna omaa aikaa.

Parisuhteessa olennaista ei kuitenkaan ole syyttää kumpaakaan osapuolta. On pohdittava, mitä voisi itse tehdä jatkossa toisin. Jos kello ei anna periksi, on katse käännettävä itseen. Hyväksynkö käytettävissä olevan ajan sellaisena kuin se on vai yritänkö muuttaa sitä? Varaanko riittävästi aikaa asioille, joita haluan tehdä? Pyydänkö oma-aloitteisesti omaa aikaa vai annanko kellon määritellä tekemiseni?

Suhteessa kellon kanssa on oltava kärsivällinen. Verkkaisina hetkinä on lupa pysähtyä nauttimaan. Toisaalta kun aika on tiukilla, täytyy keskittyä olennaiseen ja tiputtaa jotain pois. Se, mistä luovut nyt, ei ole lopullisesti poissa. Myöhemmin uudelleen.

Aikaa on niille asioille, joille sitä haluaa olevan.

Elämä ei muutu helpommaksi

Kun tuntuu, että asiat eivät suju niin kuin pitää, muista, että

elämä ei muutu helpommaksi,

mutta sinä kehityt.

Vaikka tilanne näyttäisi nyt kamalalta, usko pois, se ei kestä ikuisesti. Vähän kerrallaan opit hallitsemaan aikatauluja paremmin, osaat kieltäytyä liiasta tekemisestä, opit virheistäsi ja osaat varoa muiden erheitä. Ei kannata tukeutua siihen, että tulevaisuudessa elämä olisi parempaa. Sinä kuitenkin selviät siitä, koska olet joka päivä parempi.

Toisaalta, kun asiat tuntuvat sujuvan liiankin helposti ja arki tuntuu kevyeltä, on hyvä palauttaa mieleen, että

elämä ei muutu helpommaksi,

mutta sinä kehityt.

Me olemme itse hyvien asioiden aikaansaajia. Aina ei tarvitse tehdä täysillä, suorittaa, ylittää itseään, haastaa, potea aikapulaa ja ahdistua kiireestä. Välillä voi antautua sille fiilikselle, että kaikki on tosiaan hyvin.

Sinä selviät mistä tahansa

Oletko valmistautumassa pääsykokeisiin? Ovatko kesätyöpaikkasi ensimmäiset työvuorot ajankohtaisia? Vai puuhailetko kenties tutuissa hommissa?

Työntäyteinen arki on parasta arkea, koska muutenhan olisimme koko ajan lomalla. Eihän vapaa-aika tuntuisi silloin miltään. Työskentelet sitten opiskelupaikan hankkimiseksi, palkan saamiseksi tai tulevaa työpaikkaa varten, muistuta itsellesi, mitä teet ja miksi.

Miksi teet töitä ja mitä saat siitä? Merkityksen tiedostaminen auttaa jaksamaan vaikeampina hetkinä.

Ihminen on töissä elämänsä parhaat tunnit. Työelämän mielekkääksi tai mielipuoliseksi kokeminen vaikuttaa ratkaisevasti koko elämän tarkoituksellisuuteen.— Pekka Himanen

Toisaalta, sinun on hyvä muistaa, että jos teet parhaasi, kukaan ei voi vaatia sinulta enempää. Ystäväni sanoin; ihminen ei ole kone, joka voisi työskennellä tauotta kellon ympäri. Muista antaa aikaa palautumiselle ja kun on hetki irrottautua työstä, sinulla on lupa olla myös ajattelematta sitä. Sinun ei tarvitse miettiä, mitä kaikkea sinulla on vielä tekemättä.

"En ole koskaan tavannut ketään, joka kuolinvuoteellaan olisi toivonut,

että olisi viettänyt enemmän aikaa töissä."

— Kirjoitus vessan seinällä

Oli työsi tavoitteena mikä hyvänsä, älä lannistu. Sinä selviät. Ja jos tavoitteesi ei täyttyisikään, sinä selviät silti.

"Ennakko-odotukset asioista vähentävät onnellisuutta riippumatta siitä, täyttyvätkö odotukset vai eivät. Jos odotat palkankorotusta, etkä saa sitä, motivaatiosi laskee reilusti. Jos taas saat sen mitä odotit, et ylläty positiivisesti. Jos olet keskittynyt tekemään työsi juuri tänään mahdollisimman hyvin, tunnet itsesi tyytyväiseksi miettimättä sen enempää mahdollista palkankorotusta."

— Isa Merikallio

Aforismit: hyvejohtajuus.fi

Kiire on pelkkä virheellinen ajattelumalli

Oletko kiireinen?

"Kiireessä on se paha puoli, että se vie aikaa."

— G.K. Chesterton

Keväällä siirrytään tavallaan uuteen aikaan, jolloin pitää valmistella entinen vastaanottamaan tulevaa. Siirtymä voi olla esimerkiksi koulusta kesälomalle, opinnoista kesätöihin tai töistä kesälomakaudelle. Kevät on monelle kiireistä aikaa deadlineineen, projekteineen ja muutoksineen.

"Sekä kiire että kännitoilailut nähdään virallisesti huonoina asioina,

mutta käytännössä molemmilla ylpeillään."

— Jussi Ruokomäki

Kyllähän sinä tiedät, ettei kiirettä ole olemassakaan. On vain huonoa ajanhallintaa ja se, kuka sen aiheuttaa, olet valitettavasti sinä itse. Sinä sallit itsellesi paljon tekemisiä, joita et kykene suorittamaan niille asetetuissa puitteissa. Sinä päästät aivosi täyttymään kiirekuormituksella, mikä estää sinua keskittymästä asioihin, joita sinun pitäisi oikeasti tehdä.

Kun päässä soi ainoastaan kiirekiirekiirekiire,

sinne ei mahdu niitä asioita, jotka poistaisivat kiireen.

Kiire on asenne, josta on mahdollista hankkiutua eroon. Sinun on mahdollista jopa saada paljon ja täydellistä aikaan ilman kiirettä, jos päätät niin. Kiire muodostuu seuraavasta yhtälöstä:

hankimme paljon tekemistä + kuvittelemme, ettemme selviä kaikesta tekemättömästä = kiire

Jos siis haluamme elää ilman kiirettä, yhtälöä tulee muuttaa seuraavasti:

hankimme paljon tekemistä - kuvittelemme, ettemme selviä kaikesta tekemättömästä - kiire = x

X sisältää ajanhallinnan salaisuuden. Minkä luulet sen olevan?

"Eteenpäin pääsemisen salaisuus on aloittaminen.

Aloittamisen salaisuus on ylivoimaisten tehtävien pilkkominen pienemmiksi

ja hallittaviksi tehtäviksi ja aloittaminen ensimmäisestä."

— Mark Twain, kirjailija

Näethän - ajanhallinnassa ei ole kyse jostain tavanihmisen saavuttamattomasta salaisuudesta, vaan yksinkertaisista suoritettavista tehtävistä. Kun tehtävät ajattelee tehtävinä, jotka voi aikatauluttaa kalenteriin ja suorittaa sen mukaisesti pois, niistä ei kasva kiireen kokoisia möykkyjä päähän.

"Kaupunkilaiset ja nuoriso elävät toista aikaa, kaikki alle seitsemänkymmentävuotiaat. Sen ajan nimi on kiire. Joka on oman pään keksintö. Kärsimättömyydeksi sellaista pitäisi sanoa. Joka taas on sitä että ihmiset eivät malta kärsiä vaikka kyllä kannattaisi. Kärsimyksen jälkeen pienikin helpotus tuntuu hyvältä. Mutta kun kaikki on koko ajan helppoa, niin mikään ei oikeastaan tunnu helpolta."

— Mielensäpahoittaja

"Kun unohdamme kiireen,

alamme muistaa asioita,

jotka olemme kiireessämme unohtaneet."

— Paula Sainio

Aforismit: http://www.hyvejohtajuus.fi/aforismit-mietelauseet/aika-kiire/

On tärkeää tulla kuulluksi

Tänään käyttäessäni koiria lenkillä, kohdalleni osui kaksi nuorta miestä. Miehet pysähtyivät ja tervehtivät minua lempeästi hymyillen. Tervehdin takaisin ja olin jo jatkamassa matkaa, kun toinen miehistä kysyi:

"Mitä sinulle kuuluu? Miten sinun päiväsi on mennyt?"

Kysymykset hämmensivät. Miksi nuo miehet haluavat tietää päivästäni? Mitä se heille kuuluu? Miksi heitä kiinnostaa? Mumisin jotain kohteliaisuudesta ja olin taas jatkamassa matkaa, mutta yhtäkkiä minulle tuli sellainen hyvä fiilis. Molemmat miehet kuuntelivat muminaani, nyökyttelivät ja esittivät lisäkysymyksiä.

Oli uskomatonta tuntea tulleensa kuulluksi.

Pieni keskustelumme kääntyi hetkeksi uskon asioihin, koska miehet olivat Myöhempien aikojen Jeesuksen Kristuksen kirkon lähetystyöntekijöitä, mutta tapa, jolla miehet ottivat uskonnon esiin, oli kevyt ja kiinnostunut.

He halusivat aidosti kuulla, mitä sanottavaa minulla oli ja he jakoivat kokemukseni tekemällä siihen omia lisäyksiä omasta elämästään.

Tuli mieleen, että tästähän kahden ihmisen kohtaamisessa on kysymys: kuuntelemisesta ja kuulluksi tulemisesta. Millä on oikeasti väliä, jos ei sillä? Aito kohtaaminen, pysähtyminen ihan hetkeksi yhdessä toisen  ja omien asioiden äärelle. Me kaikki olemme kuulluksi tulemisen arvoisia ja tärkeitä kuuntelijoita. Mikä siinä on niin vaikeaa?

Ei kannata pilata joulua

Radiojuontaja Tuija Pehkonen muistutti NRJ:n iltapäivä -lähetyksessään, että joulua ei kannata stressata. Pehkonen kehotti miettimään, miksi tehdä ihanista asioista inhottavia stressaamalla. Hän myös antoi vinkin, että kukin valmistelee joulunsa omien resurssiensa mukaan; joululahjat voi huoletta sovittaa omaan budjettiin, ruuat voi hankkia valmiina, jos niiden tekeminen herättää heti tarpeen repiä hiukset päästä ja perinteet voi muokata juuri tälle vuodelle sopivaksi.

Niin, miksipä pilata vuoden ihanin juhla etukäteisvalmistelujen vuoksi? Joulussa kaikkein tärkeintä on kumminkin hetkessä eläminen, omasta olosta nauttiminen ja arjen unohtaminen. Niitä kokemuksia ei voi ostaa, valmistaa tai pakottaa. Ne tulevat, kun mieli on avoin ottamaan vastaan ja levollinen antamaan anteeksi.

Kun pysähtyminen pelottaa

Arjessa pitäisi pysähtyä, mutta entä jos pysähtyminen pelottaa?

Minusta välillä on helpompaa viilettää, koska pysähtyessä ikävät asiat ovat vahvemmin läsnä. Hetkessä eläessä ja omiin ajatuksiin keskittyessä epämukavia asioita ei pääse pakoon. Ahdistus, stressi, pelko ja jännitys eivät paikallaan ollessa huku menemisen taustameluun.

Tuleva voi ahdistaa, samoin menneisyys. Arjessa on monia pelottavia asioita, kuten ihmissuhteiden onnistuminen tai valintojen hetket. Tekemättömät asiat ja tulevat haasteet stressaavat. Uusia tilanteita tai muiden tekemiä päätöksiä jännitetään. Esimerkiksi. Ja yhtäkkiä kaikille sellaisille tuntemuksille pitää olla vastaanottavainen.

Toisaalta tietoisuus ikävistä asioista auttaa hyväksymään ne. Hyväksynnän kautta voi oppia tekemään itselle sopivia valintoja ja löytää sen avulla mielenrauhan. Minä jännitän esiintymistilanteita, joten en tarkoituksella hankkiudu sellaisiin. Sen vuoksi voin olla rauhassa ja elää jännittämättä jatkuvasti.

Pysähtyminen kannattaa silloinkin, kun se pelottaa. Ethän kumminkaan voi paeta ikuisesti.

Mutta pysähtymisestä ei pidä tehdä pakkoa, koska pakolla pysähtyminen ei hyödytä mitään. Silloinhan olet paikallasi kumminkin menossa.

Lisää pysähtymisestä:

Pysähtymisestä

Pysähdy tuntemaan elämä

Aika pysähtyä

Ei kiirettä ole olemassakaan

Kiire on yksi niistä asioista, mitä ei oikeasti ole olemassa, mutta se tuntuu todellisemmalta kuin mikään muu.

"Kiire on henkilökohtaisesti koettu rasittava tunne siitä, että on toimittava liian nopeasti." 

"Jatkuvaa kiirettä voidaan pitää nykyisen länsimaisen yhteiskunnan tuotoksena. On esitetty, että kiireen tunne syntyy, koska tiedonvälitys on nopeutunut, ajanmittaus ja aikataulut tarkentuneet sekä kilpailu on kasvanut. Aikataulujen tarkentuminen on lisännyt kiirettä siten, että tavoitteille asetetaan entistä tarkemmat aikarajat. Myöhästyminen koetaan näihin rajoihin suhteessa entistä helpommin."

"Suurimpana syynä kiireelle on pidetty liian vähäistä työtekijämäärä suhteessa tarpeeseen. Ne, joilla on työtä, tekevät yksin useamman ihmisen työt. Edelleen kiirettä on perusteltu syynä sille, että työtä ei ole voitu organisoida tehokkaasti."

 Lainaukset Wikipediasta.

Minä olen yksi kiireen puolustajista. Minusta tuntuu, että tekemisiä vain kertyy enemmän kuin niitä ehtii tekemään. Uskon siihen, että kiire on kontrolloimaton osa arkea, eikä siitä pääse koskaan eroon. Hetkeksi kiire voi hävitä, mutta se tulee säännöllisesti uudelleen. Kuulostaako tutulta?

Tässäpä kumminkin muutama ajatus siitä, miksi minä ja ehkä

sinäkin olemme väärässä kiireen suhteen:

1. Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin kiire. Kiire on luotu olotila, joka esiintyy vain itse kunkin pään sisällä. Kiireen sijaan on sellaisia asioita kuin paljon tekemistä, vähän aikaa tai oikeiden asoiden tekemisen välttely viime tippaan asti.
2. Kiire johtuu siitä, että tekemisiä ei ole aikataulutettu tehokkaasti tai tekemisiä on hamstrattu liikaa yhdelle ihmiselle.
3. Kiire loppuu heti, kun sen ruokkija ei heittele enää murusia. Eli kun opettelet eroon kiireen hallitsemasta ajattelutavasta, suunnittelet tekemisesi järkevästi, pyydät tarvittaessa muilta apua tekemistesi hoitamisessa ja kieltäydyt liian paljosta tekemismäärästä, sinulla ei ole enää kiire.

Kuva: www.sydan.fi

Lue lisää kiireestä artikkelista Kiire asuu korvien välissä.

Aiempia julkaisujani kiireeseen liittyen mm: Vaikeita aikoja , Kiireen poistamisen huoneentaulu .

Tulevaa tunnelmoidessa

Huhhuh, toivottavasti tämän syksyn kiireisimmät viikot ovat minun osaltani ohi. Vaikka minullahan on aina tapana kerätä niitä tekemisiä helpommillekin viikoille... Onko sinulla samanlainen taipumus hamstrata kalenteri aina täyteen? Vai täyttyykö se ihan haluamattasi? Mistä se johtuu?

Talvi on jo, vaikka ei siltä vielä tuntuisi. Joulukin muistuttelee jo tulostaan. Meillä töissä oli jo nostettu joulukarkit myyntiin. Ja takahuoneessa suunnitellaan jo ensi kevään pääsiäiskarkkien tilausta.

Niin se aika tarpoo. Onneksi joulufiilistä kohti. Minulla ainakin sormet syyhyävät joulukuvastojen äärellä ja kohta en varmaankaan pysty enää pitämään näppejäni kurissa lehtihyllyllä tunnelmallisina odottavista jouluteemanumeroista.

Parasta onkin arjessa innostua jostain, mitä malttaa odottaa, mutta minkä tietää tulevan.

Talvisia tunnelmia tammikuulta 2011.

Vaikeita aikoja

Minulla on ollut kiireitä. Olen pyyhältänyt lihakset maitohapoilla Jyväskylää edestakas, olen lukenut silmät ristissä tentteihin, koodannut sormet verille ohjelmointikurssillani, nauranut kavereiden kanssa leffaillassa ja tuntenut oloni hölmöksi liikuntatunneilla.

Ja se stressi.

 Ei se kumminkaan auta pysähtyä valittamaan tekemisten määrästä. Muuten mitään ei tapahdu. Nyt on aikaa pysähtymiselle vain, kun on pakko levätä fyysisen kunnon tai mielenterveyden vuoksi.

Myöhemmin on sitten helpompaa ja enemmän aikaa hengittää syvään.

Sellaista on opiskellessa ja miksei töissäkin. Välillä on vaikeita aikoja ja kiire, toisinaan pääsee helpommalla.

Tärkeintä on tunnistaa se, jaksaako vaikeina aikoina pyyhältää. Jos ei jaksa, on syytä miettiä, miksi. Onko aika vaihtaa suuntaa? Pitäisikö luopua edellisestä ja kokeilla jotain muuta? Onko kyse vain saamattomuudesta ja tarpeesta tarttua itseä niskahaivenista? Olisiko mahdollista suunnitella ajankäyttö jatkuvasti niin, ettei vaikeita aikoja pääse tulemaan?