On vaikeaa olla epätäydellinen onnistujien maailmassa

Elämme onnistujien maailmassa. Kuulemme ja näemme valtavasti onnistumistarinoita esimerkiksi entisistä aineiden käyttäjistä, uralla menestyjistä, hyväntekijöistä, arjen sankareista, stressistä selvinneistä ja vaikeuksia kohdanneista. Facekaverit saavat upeita työpaikkoja, kiertävät maailmaa toinen toistaan jännittävämpiä seikkailuja kokien, rakastavat uutta rooliaan vanhempana ja löytävät aina aikaa leipoa täydellisiä ompputorttuja. Instaseurattavat taas onnistuvat dieetissään, jaksavat urheilla joka ilta, pitävät kodin supersiistinä ja viettävät hauskoja hetkiä ystävien kanssa. Elämä tuntuu olevan pelkkää onnistumista.

Todellisuudessa kuulemme ja näemme vain sen, mitä ihmiset haluavat jakaa. Ihmiset jakavat ja puhuvat mielellään sosiaalisesti suotavista ja omaa arvoa nostattavista asioista. Asioista, jotka ovat menneet hyvin ja joissa on onnistuttu. On hyvä myös muistaa, että hyvät asiat ja onnistumiset voivat olla puhtaasti sattumaa. Joku on sattunut olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ja vaikka onnistuminen olisi omaa ansiota, se ei tarkoita, että ihmisen koko muu elämä olisi täydellistä. Esimerkiksi hyvän työpaikan saaminen on voinut vaatia vuosien opiskelua ja kuukausia kestänyttä epävarmuutta tulevasta. Voimme nähdä vain oman elämämme kaikkine ulottuvuuksineen ja se, mitä tiedämme muista, on heidän jakamiensa asioiden varassa.

Vaikka kuinka tiedämme järjellä, että sosiaalinen media on vain pintaa, unohdamme omima huonoina hetkinämme muiden inhimillisyyden. Vertaamme omaa todellista, moniulotteista ja kokonaista elämäämme muiden jakamiin yksittäisiin hetkiin. Kuva kertoo tuhat sanaa, mutta ainakin saman verran jää asioita, joita kuvasta ei voi nähdä.

Jospa hyväksyisimme oman elämämme epätäydellisyyden ja oppisimme näkemään myös omat onnenhetkemme. Jospa katsoisimme hetken omaa elämäämme ulkopuolisen silmin. Mitä kaikkea huomaisimmekaan?

Vahvaksi ihmiseksi ei synnytä, vaan tullaan

Tiedäthän ne ihmiset, jotka ovat hyviä kaikessa, pärjäävät joka asiassa, menestyvät missä tahansa ja selviävät joka tilanteesta. Niistä ihmisistä ei löydä mitään, mikä olisi huonosti. He ovat täydellisiä, vahvoja ihmisiä.

Vahvat ihmiset herättävät hyvin ristiriitaisia tunteita. Toisaalta vahvoja ihmisiä ihaillaan, koska he pärjäävät kaikessa vähän paremmin ja saavuttavat kaiken, mitä haluavat. Toisaalta mikään ei ole niin raastavaa kuin koettaa räpiköidä omaa elämää eteenpäin ja katsoa samalla vierestä, kuinka jollain menee aina hyvin.

Vahvoja ihmisiä pidetään usein esikuvina tai vihollisina, mutta vertaisia he eivät voi olla. Kukaan ei halua olla ihmisen kanssa, jota kadehtii tai jonka kokee uhkana omalle onnelle. Usein unohdetaan, että vahvat ihmiset ovat inhimillisiä ja tuntevat samalla tavalla pelkoa, ahdistusta, kateutta, alemmuudentunnetta, surua ja epäonnistumisia kuin kaikki muutkin. Vahvat ihmiset erottuvat edukseen, koska he eivät jää negatiivisiin tunteisiin kiinni, vaan käyvät ne läpi ja jatkavat niistä eteenpäin.

Vahvat ihmiset ovat opetelleet itselleen sopivia keinoja selvitä ikävistä kokemuksista. He pystyvät selittämään ikävät kokemukset järjellä ja erottamaan sen, mitä itse tekivät tai jättivät tekemättä ja mikä puolestaan oli muiden aiheuttamaa. Vahvat ihmiset eivät keskity syyttelemään, vaan he panostavat ratkaisuun. Tulevaisuuteen suuntautuminen auttaa hyväksymään ikävät kokemukset osaksi omaa elämänhistoriaa ilman, että niiden tarvitsee jäädä vaivaamaan ja haittaamaan elämistä.

Jokainen meistä voi tulla vahvaksi ihmiseksi.

1. Vastuu itsestä, omista ajatuksista ja teoista on avainasemassa vahvaksi tulemisessa. On avattava silmät ja nähtävä realistisesti, mitä ympärillä tapahtuu.
2. On turha keskittyä siihen, mitä itsellä ei ole. Energia kannattaa käyttää sen pohtimiseen, mitä haluaa ja mitä voisi tehdä sen eteen.
3. Kannattaa opetella hyväksymään myös väärät valinnat. "Aloita elämä heti ja laske jokainen päivä erilliseksi elämäksi" (Seneca). Virheet eivät määritä sitä, mitä meistä tulee, mutta se määrittää, mitä teemme seuraavaksi.
4. Voi olla, että matkalla vahvaksi tarvitsee apua. Se on sallittua ja suotavaakin - vahvat ihmiset osaavat myös tunnustaa muiden merkityksen ja arvon.
5. Tekosyiden keksiminen on vain itsensä harhaan johtamista. Ei kannata selitellä muille ja vielä vähemmän itselle, koska selittely ei vie elämässä eteenpäin. Teot vievät. Keksi siis itsellesi sopivia keinoja, älä tekosyitä.
6. Muiden matkiminen ei johdata sinua omalle polullesi. Inspiroidu, innostu ja ota mallia, mutta uskalla löytää oma tapasi tehdä asioita. Joku saattaa ispiroitua juuri siitä, mitä sinä teet.

"Tulessa kulta koetellaan, vastoinkäymisissä vahva ihminen."

-Seneca

"Ihminen, joka on tottunut voittamaan surunsa,

kantaa onnettomuuksiaan kuin seppeleitä otsallaan."

-Seneca

Aforismit: http://www.kolumbus.fi/juha.seppanen/jssivut/sitaatit/filsit/filsit1.htm

Ei niin kiva sairasloma

”Epäonni on viivytys, ei tappio.

Se on väliaikainen kiertotie, ei umpikuja.”

Minulta katkesi rannemurtuman jälkiseurauksena tapaturmaisesti peukalon ojentajajänne. Teoriassa seuraukset olivat pienet: peukalo ei enää ojentunut päästä asti. Käytännössä seurauksia on ollut vaikea uskoa: jänne täytyi operoida kirurgisesti, minkä seurauksena peukaloa tuli käsitellä seuraavat viisi viikkoa yhtä varovaisesti kuin ruukkusalaattia ostoskassissa. Se täytyy aina asetella niin, ettei se rutistu ja sitä täytyy kuljettaa varovasti, ettei se pääse taittumaan.

Peukalo aiheutti minulle usean viikon mittaisen sairasloman töistä. Ensimmäinen ajatukseni oli häpeä. Sain pitkän työnhaun kautta ja isolla onnenpotkulla työpaikan, johon en voisikaan mennä tekemään lupaamiani töitä. Olenkin kiittämätön ja laiska työntekijä.

Toinen ajatukseni sairaslomaan liittyen on ollut pelko työkavereideni suhtautumisesta. Minä vietän pitkää lomaa, kun muut ahertavat minunkin puolestani. Olenkin vastuuton ja epäreilu työkaveri.

Kaikki, jotka ovat joutuneet itsestään riippumattomista syistä sairaslomalle, ovat varmasti yhtä mieltä siitä, että sairasloma on virheellinen käsite. Toki sairaslomalla on vapaa työpaikan luomista rajoitteista kuten aikatauluista, mutta tilalla on liuta muita juttuja, jotka on otettava huomioon. Kyseessä ei ole loma, vaan arkea, johon sisältyy rutiineista selviämistä sairauden rajoittamana.

Sairaus voi aiheuttaa kipuja, lääkityksen tuomaa väsymystä ja aivosumua, toipumiseen liittyvää määrättyä jumppaa, tarvittavien välineiden huoltoa, sairaalassa ravaamista, vakuutuksiin ja korvauksiin liittyvien asioiden hoitamista ja monia muita normaalista arjesta poikkeavia juttuja. Samalla se, mitä voi tehdä, on rajoittunutta. Harrastukset jäävät tauolle, eikä mielipuuhaan voi ryhtyä. Toisaalta käytettävissä oleva lisääntyntyt aika on hyvä käyttää johonkin hyödylliseen, kuten kotihommiin. Lisäksi pitkä sairasloma aiheuttaa ansionmenetystä, koska alasta riippuen palkallinen sairasloma on nollasta päivästä muutamaan viikkoon - palkka ei juokse koko sairasloman ajan.

Pahinta sairaslomalla on tunnustaa itselleen, että yhtäkkiä ei selviäkkään.

Minä en psyty hoitamaan sellaisia asioita, joita voisin terveenä hoitaa. Minä olenkin särkyvä.

Sairasloma ei ole pakotie ansiotyöstä, vaan tielle osunut este, jonka ohi pääseminen vaatii ponnisteluja. Toki sairasloma voi sisältää kivoja juttuja, kuten sellaisten ihmisten tapaamista, joita ei ehtisi nähdä töiden ohessa. Eikö tärkeämpää kuitenkin olisi järjestää arki sellaiseksi, että se sisältäisi riittävästi ihania asioita? Voisiko olla, että se, joka pitää sairaslomaa kivana keinona välttää tylsä arki ja työnteko, ei ole oikeassa työssä, eikä vietä itselleen sopivaa arkea?

//Kirjoitusasua muokattu 7.8.2015 klo 10:00.//

Elämä on täynnä elämää

Elämä ei ole aina hyviä huomenia ja kauniita unia. Aina ei ehdi pysähtyä kauniiden asioiden äärelle fiilistelemään ja aistimaan, eikä jokainen hetki ole täynnä elämää ja ikimuistoinen. Elämä ei loiki kompastumatta onnistumisen kiveltä toiselle.

Elämä on kömpelö pikkulapsi leikkimässä ulkona. Se kompastuu jalkoihinsa ja kaatuu mahalleen, erehtyy astumaan liukkaalle mättäälle ja pyllähtää tai potkaisee varpaansa kipeästi.

Elämä ei aina pysähdy nauttimaan onnistumisen hetkistä, mutta toisaalta se jatkaa matkaa myös epäonnistumisten jälkeen. Toisinaan se seisoo paikoillaan liiankin kauan. On aikoja, jolloin mikään ei onnistu, olemme pahalla tuulella, masentuneita, alakuloisia, ikävystyneitä tai surullisia. Välillä elämä ottaa takapakkia juuri silloin, kun uskoo, että nyt mennään taas eteenpäin.

Elämä on sellaista. Kyllä se taas liikahtaa ja vie kohti parempia aikoja. Tai huonompia. Tärkeintä on, että eläjinä me päätämme lopulta itse, mitä teemme elämällämme. Pidämme elämän ohjaksista kiinni, joten on meidän päätettävissämme, mihin suuntaan ja millä vauhdilla pyydämme elämää kääntymään. Ja silloin, kun elämä heittäytyy hankalaksi, on parempi istua rennosti kyydissä ja olla valmiina ottamaan komento heti, kun pahin on ohi.

Elämä on täynnä elämää, kun hyväksyy sen monimuotoisuuden ja tietää, että aina voi vaikuttaa.

Aforismeja epäonnistumisesta

On kaksi ihmistyyppiä:

1. Ne, jotka taistelevat joka päivä pärjätäkseen, menestyäkseen ja viihtyäkseen elämässä.
2. Ne, joiden elämä on upeiden sattumusten sarja, jossa pahimmat vastoinkäymiset liittyvät kahden hyvän asian väliltä valitsemiseen.

Meille ykköstyypin edustajille, tavallisille tallustelijoille, joita veljeni sanoin "elämä potkii kumpparilla päähän", lohtua tuo muutaman viisaan ihmisen ajatus epäonnistumisesta.

"Parempi epäonnistua siinä, missä haluaa onnistua,

kuin onnistua yhdentekevässä."

— Torsti Lehtinen

"Viisastumme useammin epäonnistumisista kuin menestyksestä.

Kun ymmärrämme, mitä emme halua tehdä, opimme, mitä haluamme tehdä."

— Kirjailija Samuel Smiles (1812-1904)

"Jos pelaat elämässäsi aina varman päälle,

päätät samalla, ettet enää halua kasvaa."

— Shirley Hufstedler

"Ihminen epäonnistuu vasta sitten,

kun lakkaa yrittämästä."

— Aristoteles Onassis

"Epäonnistuja ei ole luuseri.

Luuseri on se, joka kaaduttuaan ei enää nouse."

— Santi Martínez

"Menestys on kykyä olla menettämättä innostustaan

toistuvista epäonnistumisista huolimatta."

— Winston Churchill

"Eivät suuret ongelmat luonnetta vaadi. Kuka tahansa kykenee voittamaan

valtavan kriisin ja kohtaamaan musertavan tragedian rohkeudella.

Vasta mitättömien päivittäisten ikävyyksien

kuittaaminen naurulla vaatii mielestäni jotain."

— Jean Webster

"Epäonnistumisen tulisi olla opettajamme, ei hautaajamme.

Epäonnistuminen on viive, ei tappio.

Se on kiertotie, ei umpikuja."

— Denis Waitley

Aforismit: hyvejohtajuus.fi

Onnea on niille, jotka antavat sille tilaa elämässään

Lupaan, että yhden asian oivaltamalla ja oppimalla elämäsi on huomattavasti rikkaampaa.

Opettele ajattelemaan niin, että toisen onni ei ole sinulta pois.

On helpottavaa tajuta, että muille tapahtuvat hyvät asiat eivät estä hyvien asioiden tapahtumista itselle. Pikemminkin päinvastoin: kun muut voivat hyvin, he toteuttavat hyviä asioita, jolloin sinäkin voit voida paremmin. Hyväntuulisen kaverin kehu piristää kummasti omaa päivää.

Toisaalta kun luovut negatiivisista ajatuksista, kuten toisten onnen kadehtimisesta tai heille pahan ennustamisesta, vapautat tilaa positiivisemmalle energialle. Uskon, että onnellisuus on, ei päämäärä, vaan jatkuvasti muuttuva tila, joka noudattaa asioiden kerääntymisen kierrettä. Paha tuottaa pahaa ja hyvä hyvää. Kun voit aidosti iloita toiselle tapahtuvista hyvistä asioista, huomaat helpommin kivat asiat omassa elämässäsi.

Maailmassa ei ole tiettyä kiintiötä onnea, joka vähenee jaettaessa,

vaan onnea on niille, jotka ymmärtävät antaa sille tilaa omassa elämässään.

Se, jonka täytyi pissata paimenpoikaan

Sinä teit virheen.

Voitko antaa sitä ikinä itsellesi anteeksi tai voivatko muut antaa sitä sinulle anteeksi?

 

 

Me emme ole virheettömiä. Teemme jatkuvasti jotain, mitä ei pitäisi tehdä. Päätämme jotain, mitä ei olisi pitänyt. Sanomme jotain, mikä olisi pitänyt jättää sanomatta. Huomaatko, mikä edellisten lauseiden ongelma oli?

 

Ne ovat mennyttä. Jotain on jo tapahtunut.

 

 

On aika suunnata katse tulevaan. Miten voin korjata virheeni? Mitä opin virheestäni? Miten minun tulisi toimia tulevaisuudessa?

 

 

On aika antaa anteeksi itselle ja muille.

 

Kukaan ei voi elää jatkuvasti huonossa omatunnossa, joten kun virheet on korjattu ja niistä on otettu opiksi, niistä pitää päästää irti. Vanhoja mokia on ihan turhaa kaivaa esiin myöhemminkään - olivat ne omia tai muiden.

 

Sinä elät nyt.

 

 

"Jotkut oppivat lukemalla, toiset oppivat muiden virheistä,

mutta muutamien täytyy itse päästä pissaamaan sähköpaimenen lankaan."

Tom Lundberg

Kasvotusten pettymyksen kanssa

Pettymys on yksi niistä tuntemuksista, jonka kohtaa välttämättä säännöllisesti, mutta siihen ei osaa ikinä varautua tai suhtautua oikein. Pettymys on masentava, ahdistava, surullinen, ärysttävä, raivostuttava, tuskastuttava, pelottava, hirvittävä, epäreilu... Rakkaalle lapselle on monta nimeä.

Jokainen kohtaa väistämättä pettymyksiä. Pettymykset voivat olla isoja tai pieniä ja ne voivat tapahtua ennakkoon tai jälkikäteen.

Pettymyksen joutuu aina kohtaamaan kasvotusten ja sitä on katsottava silmiin. Ilman pettymyksen tarkkaa läpikäyntiä pettymys jää helposti vaivaamaan.

Pettymyksen kohdatessasi sinun kannattaa pysähtyä ja esittää itsellesi muutama kysymys: Mistä pettymys aiheutui? Miksi tilanne johti pettymykseen? Olisitko voinut tehdä jotain estääksesi pettymyksen, vai oliko pettymys sinusta riippumaton (tämä on vaikea kysymys, jonka pohtimisessa kannattaa olla avoin ja rehellinen)? Olisiko toisin toimiminen pettymyksen estämiseksi ollut mahdollista (olisivatko esim. aikasi tai käytössäsi olleet resurssit riittäneet)? Mitä opit pettymyksestä? Miten voit jatkaa pettymyksen jälkeen?

Jos pettymys on niin suuri, että se jää vaivaamaan mieltäsi pitkäksi aikaa, siitä kannattaa puhua jonkun kanssa. Puhuminen voi auttaa sinua järjestelemään ajatuksia päässäsi ja samalla juttukumppani voi antaa oman arvionsa tilanteesta. Tarvittaessa puhuminen voi auttaa sinut ammattihenkilön juttusille.

Hyväkuntoinen

Käykö sinulle ikinä niin, että juuri kun onnittelet itseäsi hyvästä urheilutreenistä, ohitsesi pyyhältää huomattavasti sinua paremmassa kunnossa oleva nätti neitokainen tiukassa urheilutopissaan? Tuntuuko tytön näkemisen jälkeen, ettei omalla treenilläsi ollutkaan väliä ja että et kuitenkaan näytä samalta?

Minulla oli tänään tuonkaltaisia fiiliksiä kuntosalilla. Olin juuri tänään huomannut voivani nostaa painokiloja eri lihaskuntoliikkeissä. Urheilutytön jälkeen saavutukseni tuntui mitättömältä.

Väärin! Itsensä vähättelystä ja muihin vertailusta on päästävä. (Kelailinkin aihetta viime joulukuussa tekstissä Unohda vertailu.)

Jos joku on sinua paremmassa fyysisessä kunnossa, ei tarkoita, ettet itse olisi hyvässä kunnossa. Toisen hyvännäköinen vartalo ei poista sinun vartalosi hyviä puolia. Hyväkuntoisen hyvältä näyttävä ja isoilla painoilla tehty treeni sopii kyseiselle treenaajalle, mutta sinun treenisi sopii sinulle.

Toisen hyvät puolet eivät ole sinulta pois. Sinä voisit olla yhtä hyväkuntoinen kuin näkemäsi kaunokainen, mutta sinun ei tarvitse. Päätät itse.

Pahan päivän elvyttäminen

Jotkut päivät vain ovat huonoja. Siitä ei pääse mihinkään. Kaikki, mitä aloittaa, epäonnistuu. Ja kaikki, mitä ei aloita, olisi pitänyt aloittaa. Sellaiset päivät voi yrittää kääntää voitoksi, mutta aina ei kannata. Välillä kannattaa vaan antaa päivän mennä pieleen. Osaapahan arvostaa mukavaa huomista enemmän.

Jotkut päivät sitten alkavat huonosti, mutta loppu on omasta asenteesta kiinni. Minun sunnuntaiaamuni alkoi kahdeksalta koiran oksennukseen. Lampaantaljalle tietysti. Talja piti pestä saman tien. Ja koska olin jo noussut koirat piti käyttää pihalla. Sitä ennen siivosin vielä muutamat oksennukset.

Ulkoilutuksen ja koirien syöttämisen jälkeen painuin takaisin nukkumaan. Juuri kun nukahdin, koira alkoi taas oksennella. Lisää siivousta, eikä nukkuminen enää houkutellut. Nopeat heräämiset ja ei aivan ihanin aamu aiheuttivat päänsäryn ja pahantuulisuutta.

En anna tapauksen pilata viimeistä vapaapäivääni ennen uutta arkiviikkoa. Aion katsella elokuvaa, lueskella lehtiä ja ulkoilla. Aion tehdä kaikkea sitä, mikä vie ajatukseni pois ikävästä aamusta ja tekee päivästäni huippupäivän.

Mikä elvyttää sinun huonosti alkaneen päiväsi? Mitä suosittelisit huonon päivän piristysruiskeeksi?

Anna armoa

Yksi vaativimpia asioita itsemme kanssa eläessämme, on antaa itsellemme armoa. Muistamme kyllä tehdä asioita, mistä nautimme. Vietämme vapaapäiviä ja päästämme itsemme räntäsateessa lenkkeilyn tuskasta.

On kuitenkin joitakin asioita, joissa ei muista armahtaa itseään. Sellaisia tilanteita ovat epäonnistumiset, kuten virheen tekeminen, sosiaalisissa tilanteissa typerästi toimiminen tai arvioinneissa huonosti menestyminen. Kyseisissä tilanteissa tulee helposti syytettyä itseä ja märehdittyä asiaa luvattoman kauan.

 Itsensä armahduksessa auttaa, kun vilkaisee itseään toisen silmin. Oliko tilanne todella niin kamala? Tekeekö epäonnistuminen minusta niin huonon kuin kuvittelen? Toiset ihmiset katselevat meitä kokonaisuutena, jossa hyvät puolet yleensä korostuvat. Tämä eroaa huomattavan paljon omasta itsemme tarkastelusta; itseä tulee arvioitua lyhytaikaisten saavutusten mukaan ja todella kriittisesti.

Itsensä armahtamisessa tärkeintä onkin erottaa turha itsensä sättiminen tositilanteesta. Kaikki epäonnistumiset eivät ole niin pahoja, kuin miltä ne näyttävät. Jospa suhtautuisitkin itseesi kuten ystävääsi; katsoisit onnistumisia ja hyviä asioita pitkällä tähtäimellä, etkä antaisi epäonnistumisten korostua. Olethan ystäväsikin kanssa, koska hän on yleensä niin ihana.

Onni onnettomuudessa

Puhun jatkuvasti onnellisuuden tavoittelusta ja hyvän olon saavuttamisesta. Nyt on kuitenkin varoituksen sanan paikka.

Jotta voimme kokea olevamme onnellisia, meidän on koettava myös negatiivisia tuntemuksia. Ilman niitä emme voi tietää, milloin olemme tyytyväisiä.

En kannata heittäytymistä sellaisen onnellisuuskuplan sisään, jossa kaikki paha muuttuu hyväksi. On ehdottoman tärkeää välillä suuttua, ärsyyntyä, pettyä, itkeä, raivota ja manata. Negatiiviset tunteet inhimillistävät ja helpottavat monia tilanteita. Siksi meillä ne tunteet ovat!

Minusta onkin tärkeää huomata oikea tarve negistelylle. Turha maailman mustaaminen ei helpota oloa, mutta tarpeen tullen on onni heittäytyä onnettomuuteen.

Vastoinkäyminen valona

Kuinka sinä selviät vastoinkäymisistä?

Olen huomannut, että ikävät kokemukset herättävät erilaisia tuntemuksia. Tiedät, mitä tarkoitan. Huono omatunto, häpeä, pelko, ikävä, suru, viha, ärtymys, voimattomuus, avuttomuus, epäily selviämisestä, valon häviäminen. Nämä ovat vain esimerkkejä.

Miten sitten onnistumme kaikesta huolimatta selättämään vastoinkäymisten aiheuttaman pahan olon? Tai korjaan, aina vastoinkäymisistä ei selviä ilman ammattilaisten apua, eikä se ole väärin. Mutta usein vastoinkäymisistä on mahdollista selvitä omin voimin.

Uskon, että selviämisen taustalla on syvälle kirjoitettu tieto paremmasta tulevasta. Rakennammehan tulevaisuuden odotuksille paremmasta kuin nykyisyys. Tiedämme, että mitä tahansa tapahtuu, kaikki kääntyy hyväksi. Kun vastoinkäyminen iskee, kaivamme tiedon sisältämme ja kehitämme keinoja, joiden avulla selviämme. Toiset itkevät, toiset kehittävät tilalle muuta, toiset unohtavat. Mikään keino ei ole väärä, eikä huonompi kuin toinen. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että tapahtuneet antavat meille mahdollisuuden uusiin tapahtumiin, jotka voivat olla parempaa kuin vastoinkäyminen. Tarkoitan sitä, että ehkäpä ilman vastoinkäymistä ei tapahdu jotain hyvää tai emme osaa nauttia jostain hyvästä.

Vaikea hetki = sipulin leikkaaminen

Joidenkin elämänvaiheiden läpi käyminen on kuin sipulin leikkaamista: itkuista, mutta lopputuloksen kannalta välttämätöntä. Jotta niistä elämänvaiheista voi selvitä, on muistettava muutama asia.

1. Kuten sipuli muuttuu makeammaksi paistettaessa, myös hankala tilanne helpottuu, kun siihen tarttuu reippaalla asenteella. Vaikeat päätökset tai stressaava työmäärä eivät hoidu itsestään. Toimimattomuus pahentaa tilannetta, sillä se ei edistä mitään, vaan jättää meidät vellomaan ikävään vaiheeseen.

2. Kliseinen sanonta "se, mikä ei tapa, vahvistaa" pitää paikkansa. (Välillä itsestäänselvyyksiä on toistettava, jotta niistä tulee totta.) Kun vaikeasta tilanteesta selviää, sellaisia on helpompaa käsitellä tulevaisuudessa. Käsittely ei ehkä ole helpompaa tunnetasolla, mutta käytännössä kyllä. Parisuhteen päättyminen ei välttämättä tunnu seuraavalla kerralla yhtään sen mukavammalta kuin ensimmäisellä, mutta aiempi kokemus asian yli pääsemisestä auttaa toimimaan tilanteessa.

3. Vaikeissa tilanteissa on parasta toimia niin, miten itsestä tuntuu parhaalta. Usein paras ratkaisu tai toimintatapa on meissä itsessämme, mutta sen etsiminen vaatii rohkeutta unohtaa järkiperustelut. Sipulin kerrokset vähenevät kuorittaessa. Samalla tavalla voidaan ajatella ratkaisusta itsessä: totuus löytyy useiden kerroksien alta.

4. Toisaalta on hyvä muistaa, että sipulin haju lievenee ja vaikea vaihe menee vääjäämättä ohi ajan kanssa. Taas kliseistä, mutta totta. Eksän pystyy kohtaamaan ajan kuluessa ilman negatiivisia tunteita ja läheisen kuoleman aiheuttama tuska helpottaa. Take your time.