Antoisa haaste loppuvuo... loppuelämälle

Uusimmassa Pirkka-lehdessä (12/2013) onnellisuusprofessori Markku Ojanen haastaa sinut:

"Kokeile olla loppuvuosi valittamatta mitään tai mistään ja olla tyytyväinen siihen, mitä sinulla jo on. Kirjaa ylös kolme vahvuuttasi, joista voit aiheellisesti olla ylpeä. Mieti, missä olet taitava, mitä osaat ja mitä hallitset. Käytä kykyjäsi ja elä vahvuuksillasi."

Haasteessa on jo kolme yllättävänkin vaikeaa tehtävää:

1. Kokeile elää loppuvosi valittamatta.
2. Palauta mieleesi vahvuutesi.
3. Muista vahvuutesi ja kykysi arjessa ja koeta elää niin, että pääset hyödyntämään niitä.

 Minä aion aloittaa ykkösestä, sillä valittaminen tunnetusti lisää tyytymättömyyttä. Kun opettelen olemaan valittamatta, opin samalla ajattelemaan myönteisemmin. Aion myös kokeilla valittamattomuutta pääni sisällä. Yritän olla itselleni armollisempi, enkä aloita päänsisäistä nalkutusta heti, jos jätän jotain tekemättä tai jokin ei mene suunnitelmieni mukaan.

Niin ja nuo omat vahvuuteni aion kirjoittaa puhelimeeni ylös. Voin vilkaista listaa sieltä, kun heikko hetki yllättää.

  

Lisää onnellisuuteen liittyviä harjoituksia:

Onnellisuustreeni

Sinusta oma henkinen valmentajasi

Erilaisuuden kohtaamisen polku ja siihen liittyen Huomioita kohtaamisista

Paras ystävä

Kaikkein ihanin on se hetki, kun huomaa kesken epätoivoisen tenttiin lukemisen, että rakas ystävä on tullut hiljaa viereen pitämään seuraa ja vahtimaan, että itsellä on kaikki hyvin. Ystävä ei häiritse keskittymistä, vaan puhisee hiljaa vieressä ja kuuntelee, kun on tarve jutella. Kun en pysty enää keskittymään lukemiseen, ystävä on valmis lähtemään seuraksi lenkille.

Ja ystävä ei koskaan tuomitse, petä, unohda, ajattele pahaa tai arvostele.

Ystävä rakastaa, arvostaa, ymmärtää, lohduttaa, innostuu ja on läsnä.

Näin joulua odotellessa on hyvää aikaa kiinnittää huomiota siihen, millainen ystävä itse on muille. Tai millainen ystävä on itselle. Koskaan ei ole liian myöhäistä olla vähän parempi ystävä.

Kun pysähtyminen pelottaa

Arjessa pitäisi pysähtyä, mutta entä jos pysähtyminen pelottaa?

Minusta välillä on helpompaa viilettää, koska pysähtyessä ikävät asiat ovat vahvemmin läsnä. Hetkessä eläessä ja omiin ajatuksiin keskittyessä epämukavia asioita ei pääse pakoon. Ahdistus, stressi, pelko ja jännitys eivät paikallaan ollessa huku menemisen taustameluun.

Tuleva voi ahdistaa, samoin menneisyys. Arjessa on monia pelottavia asioita, kuten ihmissuhteiden onnistuminen tai valintojen hetket. Tekemättömät asiat ja tulevat haasteet stressaavat. Uusia tilanteita tai muiden tekemiä päätöksiä jännitetään. Esimerkiksi. Ja yhtäkkiä kaikille sellaisille tuntemuksille pitää olla vastaanottavainen.

Toisaalta tietoisuus ikävistä asioista auttaa hyväksymään ne. Hyväksynnän kautta voi oppia tekemään itselle sopivia valintoja ja löytää sen avulla mielenrauhan. Minä jännitän esiintymistilanteita, joten en tarkoituksella hankkiudu sellaisiin. Sen vuoksi voin olla rauhassa ja elää jännittämättä jatkuvasti.

Pysähtyminen kannattaa silloinkin, kun se pelottaa. Ethän kumminkaan voi paeta ikuisesti.

Mutta pysähtymisestä ei pidä tehdä pakkoa, koska pakolla pysähtyminen ei hyödytä mitään. Silloinhan olet paikallasi kumminkin menossa.

Lisää pysähtymisestä:

Pysähtymisestä

Pysähdy tuntemaan elämä

Aika pysähtyä