Hyvinvointiin liittyvä lukuvinkki

"Itse asiassa negatiivisen sävyn saanut itsekkyys astuukin tässä hetkessä tärkeään rooliin. On kyettävä sanomaan tietyille asioille ei. On ymmärrettävä, ettei aina tarvitse miellyttää muita. Tämä ei tarkoita sitä, että voisimme olla ilkeitä tai epäreiluja muille. Tämä tarkoittaa sitä, että valintamme perustuvat oikeisiin asioihin. Niiden täytyy perustua siihen, että pystyt itse voimaan hyvin.

Positiivisessa mielessä itsekkyys tuleekin isoksi voimavaraksi."

- Tikka & Härkönen 2016, 15

Rakastan hyvinvointia sen itsensä vuoksi sekä ilmiönä. Luen paljon hyvinvointiin ja liikuntaan liittyvää kirjallisuutta ja seuraan aihetta aktiivisesti sosiaalisessa mediassa. On mielenkiintoista, miten iso ilmiö sellaisen asian ympärille on muodostunut, jonka pitäisi olla jokaiselle itsestään selvä osa omaa elämää. Kohina kertoo, että meillä on entistä enemmän aikaa ja jatkuvasti paremmat mahdollisuudet panostaa itseemme, nauttia elämästä ja tehdä siitä juuri omannäköistä.

Ehdottomasti paras viime aikoina lukemani hyvinvointiin liittyvä teos on Kirsi Tikan ja Jarno Härkösen "30 askelta toimivaan kehoon ja mieleen". Kirja ei sinänsä kertonut mitään uutta, mutta se tiivisti selkeästi ja käytännönläheisesti hyvinvoinnin filosofian, jonka voin täysin allekirjoittaa.

Hyvinvointi on tasapainoa eri elämän osa-alueiden välillä, elämäntilanteiden vaihtelun hyväksyntää sekä tyytyväisyyttä omaan elämään. Käsitämme maailman aina itsemme kautta, jonka vuoksi vain tekemällä hyvää itselle, mahdollistaa hyvän tekemisen muille.

Hyvinvointi on jatkuvasti uudelleen määriteltävissä oleva mielentila, joka vaatii säännöllistä huolenpitoa. Paras keino vaikuttaa omaan hyvinvointiin on tiedostaa ja sanoittaa tämänhetkisen hyvinvoinnin tila ja päättää keinot vaikuttaa siihen. Tämän vuoksi suosittelen kirjaa lämpimästi jokaiselle hyvinvoinnin nykytilasta riippumatta.

Kuva: fitrakauppa.fi

 Kirjan tiedot: Tikka, K., & Härkönen, J. 2016. 30 askelta toimivaan kehoon ja mieleen. Offset Oy, Saarijärvi.

Minä olen suhteessa sinuun

Me kaikki haluamme olla osa jotain. Emme ole mitään ilman muita ihmisiä, jotka jakavat kokemuksemme, onnistumiset ja epäonnistumisen kanssamme. Haluamme olla osa jotain, mikä tekee meistä ja elämästämme merkityksellistä.

Joskus voi olla hankala löytää se jokin, johon kuuluu. Se oma porukka, yhteisö, ne omat ihmiset, jotka antavat merkityksen olemassaololle. Emme välttämättä tiedä, keitä olemme ja mitä haluamme, jolloin emme oikein osaa hakea sitä omaa paikkaamme. Välillä tuntuu, ettei kuulu mihinkään ja silloin tuntee helposti ahdistusta ja merkityksettömyyden tunteita. Silloin voisi olla paikallaan pysähtyä ja lopettaa itsen etsiminen muista. Yksinäisyys voi olla hyvä keino tutustua itseen ja sen avulla selvittää, mihin haluaa kuulua.

Olemme jatkuvasti uudistuvia ja muttuvia yksilöitä. Emme pysy aina samana. Sen vuoksi joudumme silloin tällöin pohtimaan uudelleen, olemmeko oikeassa paikassa oikeiden ihmisten kanssa. Kyseenalaistamme ympäristömme silloin, kun haluamme itse ottaa askeleita uuteen suuntaan. Se ei tarkoita, etteikö sillä, mitä jätämme taaksemme, olisi ollut merkitystä. Aiempi lähipiirimme on tehnyt meistä niitä, joita olemme, mutta olemme itse kasvaneet eri suuntaan. Ei ole aina muiden vika, ettei heidän kanssaan tunne oloaan hyväksi.

Elämä on yhteinen matka muiden ihmisten kanssa. Jotkut kulkevat kanssamme vain pienen hetken, kun toisten kanssa jaamme kaiken alusta loppuun. Vaikka minä on kaikkein tärkein, ei pitäisi unohtaa antaa tunnustusta toisille. 

Minä on suhteessa sinuun.

Ilman muita ei olisi minuja.

Kehitys alkaa tyytyväisyydestä

Sanotaan, että kehitys loppuu siihen, mistä tyytyväisyys alkaa.Väitetään, että tyytyväisyys tarkoittaisi staattista tilaa, joka estää muutoksen. Tyytyväisenä ei muka ole tarvetta tai halua muuttaa asioita, jotka tekevät tyytyväiseksi. Eihän asia kuitenkaan niin ole.

Tyytyväisyys ei tarkoita, etteikö haluaisi asioiden menevän eteenpäin. Tyytyväisyys on pikemminkin sen tunnistamista, että asiat ovat hyvin. Usein silloin, kun huomaa onnelliseksi tekevät asiat, niitä haluaa vahvistaa entisestään. Itse olen esimerkiksi huomannut, että riittävän usein syöminen auttaa minua jaksamaan rankempinakin päivinä. Kun oivalsin tämän, ryhdyin kiinnittämään entistä enemmän huomiota ateriarytmiini. Samalla ymmärsin, että jos syön usein, en voi syödä mitä sattuu. Opin tekemään terveellisempiä ruokavalintoja, joiden tuottama hyvä olo lisäsi tyytyväisyyttäni entisestään. Tyytyväisyys muuttuu positiivisen kehityksen kehäksi, jossa saa, mutta ei ole pakko kehittyä.

Välillä tuntuu, ettei itseen ja elämään saisi olla tyytyväinen, ettei vaan unohda tulla vielä paremmaksi ja tehdä elämästä vielä ihanampaa. Tuntuu hankalalta tasapainotella näiden välissä. Olisikin helpottavaa ymmärtää, että tyytyväisyys ei tarkoita, etteikö voisi olla matkalla kohti jotain vielä parempaa. Tyytyväisyys on asenne, ei lopputulos. Kun tämän muistaa, kehityksen toteuttaa itselle sopivalla tavalla. Kehityksen ei tarvitse olla pakollinen paha, vaan se voi olla ihana matka.