Pakko ei ole kuin liikkua

Liikunta liikkumisen ilosta on kaunis ajatus, mutta ei välttämättä totta, kun takaraivossa hakkaa ajatus siitä, että on pakko liikkua. Liikunta ei ole välttämättä nautinto, vaan pakollinen paha. Kerronpa, millainen minun suhteeni liikuntaan on ollut ja miten se on kehittynyt nykyiseen.

Minä olen vanhempien esimerkistä tottunut olemaan liikkeessä pienestä asti. Vanhempani istuttivat minut ja veljeni ensimmäisistä elinvuosista lähtien pyörän turvaistuimeen ja myöhemmin oman pyörän satulaan, raahasivat meidät Kuusijärvelle hiihtämään ja työnsivät koiran talutushihnan käteen. Myöhemmin liikuimme omien hevosten kanssa, juoksulenkkeilimme, kävimme uimassa ja pumppasimme kuntosalilla. Liikkuminen on ollut minulle aina elämäntapa.

Teini-ikä teki liikkumisesta terapiaa. Juoksulenkit ja kuntosalitreeni olivat keinoja hallita tunteita ja elämää. Liikunta toi elämään pysyvyyttä, rutiineja ja hyväksymisen tunnetta. Minkä nuorena oppii, se vanhana vainoaa; salakavalasti liikunnasta kehittyi minulle pakko. En enää liikkunut liikkumisen ilosta, vaan siksi, että päivän suoritus tulisi hoidettua. Liikunta oli kilometrejä, sykkeen vahtaamista ja palavia kaloreita. Ajattelin, että kunhan liikun, voin syödä mitä tahansa. Liikunta oli yhtäkkiä keino paitsi hallita tunteita myös välttämätön, jotta mahtuisin farkkuihin huomennakin. Liikkuminen ei ollut itseisarvo, vaan väline itsensä hyväksymiselle.

Valitsin tavan liikkua sen mukaan, mikä muokkaisi vartaloa mahdollisimman tehokkaasti. En käyttänyt aikaa sellaiseen liikkumiseen, joka ei polttanut tehokkaasti kaloreita tai kasvattanut lihaksia. Rasitin kehoani, mutten huoltanut sitä. En pysähtynyt edes niinä kertoina, kun mursin luita tai katkoin jänteitä. Liikuin voidakseni hyvin, mutta oikeasti liikuin hyvinvointini kustannuksella.

Suhtautumiseni liikuntaan muuttui, kun kyseenalaistin ajatukseni hyvinvoinnista yleensä. Tämä prosessi alkoi 2015 kesällä, kun poikaystäväni raahasi minut kuntosalilta pihalle kokeilemaan kehonpainotreeniä. Kuntosalilla kuvittelin olevani kovakin urheilija, mutta kun minun olisi pitänyt nostella ja hallita omaa vartaloani, en pystynytkään siihen. Järkytyin, koska jouduin yhtäkkiä kohtaamaan kehoni rajallisuuden. Aiemmin hyvinvointi ja sitä kautta liikunta olivat tarkoittaneet minulle ulkoista hyväksyntää. Halusin tehdä asioita, joissa sekä itse tiesin että muut tiesivät minun olevan hyvä. Nähdessäni, miten huonosti oikeasti tunsinkaan oman kehoni, kysyin itseltäni, miksi minun pitäisi rakentaa hyvinvointini muiden odotuksille. Loppujen lopuksi minä itse ole se, jonka täytyy elää kanssani.

Palasin hyvinvoinnin perusasioihin.

Ruoka, liikunta ja lepo.

Mitä ne tarkoittavat minun elämässäni?

Miten muodostan niistä sellaisen paletin, että ne tukevat

mahdollisimman paljon toisiaan ja henkistä hyvinvointiani.

Kehonpainotreenistä muodostui liikuntafilosofiani pohja; halusin oppia tekemään kehollani siistejä juttuja pelkän painojen nostelun sijaan. Tämä tarkoittaa kehonpainotreeniin panostamista täysillä. Viikkoni täyttyvät leuanvedoista, punnerruksista ja keskivartalon vahvistamisesta. Perusliikkeiden kehittyessä huomaan, että voidakseni tehdä vaikeampia liikkeitä, minun on lisättävä liikkuvuuttani ja kehonhallintaa.  Minulla ei yksinkertaisesti riitä enää aikaa rasvaa polttaville HIIT-treeneille tai juoksulenkeille. Oivalsin, että liikunta ei voi olla enää ainoa keino pitää farkkukoko samana.

Kehitystä tavoitellessani huomasin, että fyysinen kehitys edellyttää a) riittävästi rakentavaa ravintoa sekä b) tehokasta palautumista.

a) Minun piti ruveta syömään enemmän ja useammin. Se ei ollut mikään ongelma, koska syöminen on aina ollut minulle nautinnollinen keino rentoutua. Kauhistuin kuitenkin sitä, että enemmän syöminen kerryttää rasvavarastoja, jotka lisäävät entisestään vastusta eli painoa kehonpainoharjoitteluun. Jos meinaan syödä paljon, minun on kiinnitettävä enemmän huomiota siihen, mitä suuhuni laitan. Ruuasta oli siis pakko tulla keino hallita painoa ja se tapahtuu syömällä terveellisemmin ravintorikkaita aineksia. Panostaminen ruuan terveellisyyteen taas tarkoittaa, että ruoka ja varsinkaan herkuttelu ei voi olla ainoa nautintoni arjessa, vaan minun on etsittävä hyvän olon lähteitä muualta. Kävi hassusti niin, että kun ryhdyin kiinnittämään huomiota syömisen merkitykseen painonhallinnassa, vapauduin liikkumisen pakosta ja liikunnasta tulikin nautinto.

b)Päätin pidentää yöunia pysyvästi, enkä aio tinkiä niistä arjessa. Samalla huomasin, että kun nukun riittävästi, en kaipaa yhtä paljon epäterveellisiä herkkuja lisäämään energiaa. Terveellisesti syömisestä tuli helpompaa.

Nykyään liikunta on minulle erottamaton osa kokonaisvaltaista hyvinvointia. Saan huimasti kiksejä, kun huomaan kehittyväni, vetäväni yhden leuan enemmän tai jaksavani kannatella vartaloani tangolla L-istunnassa. Liikunta on arjen henkireikä, osa tapaani nollata ja rentoutua. Minun ei ole pakko liikkua ollakseni tyytyväinen itseeni, mutta tulen tyytyväiseksi saadessani liikkua.

 

Palkinnoksi hyvää oloa

"Nyt olen ansainnut suklaata." "Oli niin rankka viikko, että viikonloppuna nollaan muutamalla sidukalla." "Ehkäpä ärsytys katoaa, kun tilaan pizzan."

Miten sinä palkitset itsesi?

Itsensä palkitseminen on monelle meistä luontaista. Kun minä haluan palkita itseni, ostan Pandan Lakumixpussin, uusimman Fit-lehden tai jonkin uuden vaatteen. Kaikkihan me olemme ansainneet hemmottelua silloin tällöin.

Itsensä palkitseminen on haaste silloin, jos siihen liittyy valintoja, jotka kaduttavat myöhemmin. Herkuttelussa, shoppailussa tai vaikkapa juhlimisessa ei ole silloin tällöin mitään pahaa, mutta jos ne ovat keinoja hallita tunteita, niistä tulee helposti liian hallitseva osa elämää.

Itsensä palkitsemiseen liittyy usein hetkellinen mielihyvä. Nopeasti jotain, joka saa hyvälle mielelle. Mutta jos syöty Lakumix-pussi ahdistaa jälkikäteen tai uusi vaate jää käyttämättömänä kaappiin, kannattaa miettiä, mitä hyötyä palkinnosta on. Hetkellinen mielihyvä ei laita itsensä palkitsemisen tuomaa hyvää oloa pankkiin, vaan pahimmillaan kuluttaa olemassa olevaa hyvän olon pääomaa. Tyytymättömyys tehtyyn lisää huonoa käsitystä itsestä, mikä puolestaan lisää tarvetta palkita itsensä, joka taas... Ja niin edelleen.

Mitä jos opettelisit palkitsemaan itsesi asioilla, jotka lisäävät hyvää oloa pitkällä tähtäimellä? Rankan päivän päätteeksi nautitkin suklaan sijaan jostain kivasta tekemisestä. Tykkäätkö liikkua luonnossa? Haluaisitko käydä leffoissa tai teatterissa? Oletko haaveillut tatuoinnista tai uusista hiuksista? Oletko ajatellut hieronnassa käymistä? Mitä jos palkitsisit itsesi ravitsevalla iltapalalla ja tavallista pidemmillä yöunilla? Palkitse itsesi asioilla, jotka lisäävät hyvinvointiasi niin, ettei elämä tuntuisi aina niin rankalta. Hyvinvointia lisäävät teot kasvattavat paitsi hyvää oloa myös tyytyväisyyttä itseen.

Muista kuitenkin, että vanhat tavat ovat juurtuneet syvälle. Voi olla, ettet oikeastaan halua muutosta, mutta ajattelet, että sinun pitäisi tehdä se. Hyväksy, että kaipaat edelleen viikonlopputissutteluja, mutta päätä, että teet niiden sijaan jotain muuta. Pikkuhiljaa, valinta valinnalta voit muokata ajatuksiasi niin, ettet enää kaipaakaan vanhaa tapaasi palkita itsesi.

Miksi emme elä terveellisesti?

Hyvinvoinnin ja terveyden voi ajatella olevan yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta. Tiedämme, että voidaksemme hyvin meidän pitää ajatella positiivisesti, elää hetkessä, haastaa itseämme sopivasti, levätä riittävästi, rasittaa kehoamme liikkumalla ja syödä terveellisesti. Jos kerran tiedämme tuon, miksi teveellisesti eläminen on niin vaikeaa?

Listasin muutamia syitä, joiden vuoksi tieto ei muutu teoiksi.

Hyvinvointi ja terveys eivät ole arvoja. Hyvinvoinnista on tullut megaluokan trendi ja siitä puhutaan julkisesti paljon. Se ei kuitenkaan tarkoita, että jokaiseen meihin olisi sisäänrakennettu oman elämän hyvinvointipoliisi. Jos hyvinvointi ei kuulu perimmäisiin arvoihisi, siitä ei koskaan tule elämäsi tärkeintä asiaa. Ja kun hyvinvoinnista ei tule elämäsi tärkeintä asiaa, et etsi aktiivisesti tapoja, joilla voisit parantaa sitä. Saatat pinnallisesti tarttua johonkin trendikkääseen suoritukseen, kuten paleoruokavalioon, mutta koska hyvinvointi itsessään ei ole sisäinen motivaattorisi, suoritus unohtuu väsyneenä ja nälkäisenä perjantai-iltana mäkkärijonoon. Jos haluat lisätä hyvinvointia, sinun täytyy perustella ja osoittaa, ikään kuin myydä itsellesi, miksi hyvinvoinnin edistäminen on tärkeää ja miten juuri sinä voisit toteuttaa sitä omassa elämässäsi.

Hyvinvoinnin matkiminen. Meillä kaikilla on mielikuva siitä, mitä hyvinvointi tarkoittaa. Vai onko? Näemme jatkuvasti kuvia ja ajatuksia hyvinvoinnista, mutta mikä on oma näkemyksemme siitä? Millainen suhde juuri sinulla on hyvinvointiin? Tiedätkö, mitkä asiat saavat sinut voimaan hyvin ja miten voit lisätä niitä elämääsi? Pystytkö selittämään itsellesi, miksi valitset jonkin asian hyvinvoinnin edistämiseksi? Esimerkiksi minulle oli erityisen iso askel päästä eroon siitä, että ajattelin liikunnan olevan pelkkää energian kulutusta. Kun luovuin ajatuksesta kuluttaa energiaa ja sen kautta hävittää ylimääräistä rasvaa, ymmärsin, mitä liikkumisen ilo todella tarkoittaa. Nykyään urheilu on minulle keino totettaa itseäni fyysisesti - ei rankaisu syödystä karkkipussista. Hyvinvointia ei voi toteuttaa sillä ajatuksella, että näin pitää tehdä. Hyvinvoinnin taustalla on ymmärrys siitä, millaiset asiat todella saavat sinut voimaan hyvin.

Koko elämä kerralla kuntoon. Päätät, että nyt on aika laittaa elämä järjestykseen. Aloitat aamusi reippaalla lenkillä, ostat vuoden kuntosalijäsenyyden, haet lounaaksi salaattia, vaihdat istumisen seisomiseen, nappaat karkin sijaan ravintolisiä ja menet ajoissa nukkumaan. Jaksat uutta elämäntapaasi tasan siihen asti, kun ensimmäinen "entä jos" -ajatus valtaa mielen. Esimerkiksi jos olet tottunut palkitsemaan itsesi raskaan päivän päätteeksi suklaalla, et opi tavastasti yhtäkkiä pois. Rutiinien ja totuttujen tapojen muuttaminen on hidas projekti, joka vaatii pitkäjänteisyyttä, kärsivällisyyttä ja armollisuutta. Lupaa itsellesi, että pieni muutos kerrallaan riittää. Kun huomaat, miten muutos on parantanut elämänlaatuasi, ryhdyt toteuttamaan sitä automaattisesti ja kaipaat lisää pieniä asioita parantamaan hyvinvointiasi. Samalla opit, mistä sinun hyvinvointisi koostuu ja millaiset teot lisäävät sitä.

Huomenna. Turhaan sitä sen pidempään avaamaan. Kyllä sinä tiedät, ettet aloita kuitenkaan huomenna, vaan sinun pitää aloittaa tässä ja nyt.

Hyvinvointi ei ole mitään tiettyä tai konkreettista. Hyvinvointi on asenne, elämäntapa.