Loukkaantu(matt)a

Riitely tai riidoissa eläminen ei oikeastaan ole mukavaa, eikä se tuota sellaista hyvää oloa, jonka saisimme jostakin oikeasti mukavasta puuhasta. En käy kiistämään riitelyn tärkeyttä ja välttämättömyyttä. Toisinaan kunnon tappelu on paikallaan. Toisinaan sitä taas tulee harrastettua ihan syyttä.

Otan esimerkiksi toisen loukkaamisen. Jos tuttusi loukkaa sinua, mieti, miksi loukkaannut. Loukkaaminen ei ikinä tunnu mukavalta, mutta asian järkeistämällä siitä voi tehdä aavistuksen inhimillisempää.

Tarkoittiko loukkaaja oikeasti sanojaan? Jos hän välittää sinusta, hän ei välttämättä tarkoittanut loukkausta tai ainakaan hänellä ei ollut tarkoitus satuttaa sinua. Jos sanoja oli tosissaan, hänellä oli epäilemättä siihen jokin syy. Loukkaaja saattaa pitää jotakin toimintaasi ikävänä, joka vuoksi hän toivoisi sinun kiinnittävän siihen huomiota.

Tarvitseeko sinun loukkaantua? Jos tiedät, että loukkaaja oli valmiiksi pahalla tuulella, sinun ei tarvitse pahentaa asiaa. Myös ikävät sanat, joiden tiedät olevan perättömiä, voit jättää omaan arvoonsa. Tiedät itse, ettei loukkaus pidä paikkaansa tai se ei ole riitelyn arvoinen asia.

Kun ymmärrät loukkaajaa, sinun ei tarvitse puolustautua (ja jatkaa riitaa). Voit sanoa typerykselle, että hänen sanansa eivät ole totta. Suosittelen kokeilemaan myös aseistariisuutumistaktiikkaa. Sano, ettet halua riidellä ja jos loukkaajalla on jotakin kritisoitavaa toiminnastasi, hänen on esitettävä se reilummin. Ethän sinäkään loukkaa häntä.