Stressikausi

Taas on sellainen stressikausi. Minulla siis. On niin kiire, ettei mitään viisasta ehdi tekemään. Tekemiset kasautuvat ja pitää hoitaa -lista kasvaa. Kuitenkin tuntuu, että kyllähän minä tuonkin ehdin huomenna tekemään. Huomista eläessä tajuaa, että ei ehdikään.

Päivät kuluvat tehtäviä organisoidessa ja kalenteria tuijotellessa. Jos senkin ajan käyttäisi itse asioiden hoitamiseen... Niin ei kuitenkaan huvita tehdä, sillä mielessä on sekasorto tekemättömistä asioista. Jotta sekasortoon saisi selkeyttä, pitää tuijotella kalenteria ja organisoida tekemisiä. Syntyy noidankehä.

Kuulostaako tutulta?

Minusta tuntuu, että oikeasti ne tekemättömät asiat eivät johda sekasortoon. Pyörremyrskyn päässä aiheuttaa jokin muu. Tämä sitten johtaa stressiin ja noidankehään.

Minun pyörremyrskyni aiheuttaa lähestyvä muutto omaan vuokra-asuntoon. Elämäni ja elämäntapani ovat muutoksessa. Se jännittää, ahdistaa, pelottaa, helpottaa, ilostuttaa ja vihastuttaa.

Stressikauden katkaisuksi on tärkeää miettiä, mikä aiheuttaa mielen sekasorron. Asiassa ei kuitenkaan auta normaalisti hokemani keino voin itse vaikuttaa tilanteeseeni. Stressikauden katkaisussa auttaa vain aika, joka näyttää, minkä polun elämä valitsee sekä usko siihen, että elämän valitsema polku on oikea.