Aina ei kannata valita matalinta aitaa

Tänä päivänä meillä länsimaalaisilla on hyvä mahdollisuus valita elämämme suunnista. Ainakin me suomalaiset voimme valita esimerkikisi siitä, mitä opiskelemme ja milloin, mihin ammattiin haluamme työllistyä, milloin perustamme oman perheen - jos perustamme - sekä mitä teemme vapaa-ajallamme.

Monet elämämme ulottuvuudet näkyvät monina eri rooleina, kuten opiskelijaminänä, tytärminänä, tyttöystäväminänä tai kaveriminänä. Roolit ovat kaikki osa minua, mutta ne ovat erilaisia eri tilanteissa.

Mahdollisuutemme valita elämämme ja elintapamme vaativat meitä pohtimaan, millaisia rooleja meillä pitäisi olla, millaisia meillä jo on ja millaisia me haluaisimme itsellämme olevan. Ja jotta voimme päättää rooleistamme, meidän pitää tuntea itsemme - mikä ei ole alkuunkaan itsestäänselvää.

Juuri edellä kuvatuista minän ongelmista ja valinnan vaikeudesta johtuen on paljon helpompaa keskittyä omaan ulkokuoreen ja sen pohtimiseen. Onhan syömisen ja liikunnan kontrollointi selkeämpää kuin miettiä, mitä ulkokuoren alta oikeasti löytyy.

Onko tässä yksi niistä tärkeistä asioista, missä ei kannata päästää itseään liian helpolla?

Osallistuin Bulgarian-matkallani Mustanmeren risteilylle, jossa pääsimme näkemään Bulgarian rannikkoa, kokeilemaan kalastusta paikallisilla kalastusvälineillä sekä nauttimaan laivan kapteenin taikatempputaidoista. Merellä tuuli oli uskomattoman kova, mikä ei ihme kyllä näy juurikaan kuvasta. Mutta naama oli ihan turta tuulen läpsinnästä ja hiukset olivat uskomattoman selvittämättömässä takussa.