Muiden epäonnesta oma onni

Onhan se välillä voimaannuttavaa ajatella salassa, että jollain muulla menee huonommin kuin itsellä. Varsinkin, kun on kyse henkilöstä, jonka tietää, muttei tunne.

Miksi se on niin mukavaa tuntea välillä, että minulla menee paremmin kuin sillä tai minä en ainakaan ole toiminut niin kuin se? Koska moniin meistä on juurtunut tapa vertailla itseä muihin. Ja kun jollain puolitutulla menee kehnosti, oma elämä ja toiminta tuntuu yhtäkkiä hyvältä.

Onko oikein löytää onni muiden epäonnesta? Onko sellainen onni pysyvää? Tuleeko muiden epäonnesta oikeasti onnelliseksi?

Eikö oman onnen tulisi perustua omaan elämään, sen tasapainoon,

hyvyyteen ja tietoiseen tyytyväisyyteen?