Anna armoa

Yksi vaativimpia asioita itsemme kanssa eläessämme, on antaa itsellemme armoa. Muistamme kyllä tehdä asioita, mistä nautimme. Vietämme vapaapäiviä ja päästämme itsemme räntäsateessa lenkkeilyn tuskasta.

On kuitenkin joitakin asioita, joissa ei muista armahtaa itseään. Sellaisia tilanteita ovat epäonnistumiset, kuten virheen tekeminen, sosiaalisissa tilanteissa typerästi toimiminen tai arvioinneissa huonosti menestyminen. Kyseisissä tilanteissa tulee helposti syytettyä itseä ja märehdittyä asiaa luvattoman kauan.

 Itsensä armahduksessa auttaa, kun vilkaisee itseään toisen silmin. Oliko tilanne todella niin kamala? Tekeekö epäonnistuminen minusta niin huonon kuin kuvittelen? Toiset ihmiset katselevat meitä kokonaisuutena, jossa hyvät puolet yleensä korostuvat. Tämä eroaa huomattavan paljon omasta itsemme tarkastelusta; itseä tulee arvioitua lyhytaikaisten saavutusten mukaan ja todella kriittisesti.

Itsensä armahtamisessa tärkeintä onkin erottaa turha itsensä sättiminen tositilanteesta. Kaikki epäonnistumiset eivät ole niin pahoja, kuin miltä ne näyttävät. Jospa suhtautuisitkin itseesi kuten ystävääsi; katsoisit onnistumisia ja hyviä asioita pitkällä tähtäimellä, etkä antaisi epäonnistumisten korostua. Olethan ystäväsikin kanssa, koska hän on yleensä niin ihana.