Ajatuksia Tampereelta

Noniin, back in business. Ihana Tampereen reissu on takana päin. Kuvituksena onkin puhelinnapsaisuja reissusta, vaikka kuvasatoa kertyikin harvinaisen vähän. Kuten ennustinkin, herkuttelimme hyvällä ruualla, ulkoilimme, tapasimme tuttuja, keilailimme (minä erittäin huonoilla tuloksilla) ja nautiskelimme olostamme.

Kuitenkin eräs asia varjosti matkaani. Arvaatko, mikä se on? No ulkonäkö.

Minulle tuli hetkiä, jolloin tuntui, ettei mikään vaate näyttänyt hyvältä päällä, hiukset sojottivat sähköisinä minne sattuu ja allergialääkkeiden aiheuttama väsymys riippui pusseina silmien alla. Ajattelin, että näytän kauhealta, jolloin olostanikin tuli kauhea. Pilasin siis joitakin hetkiä ihan tietoisesti paitsi itseltäni, myös poikaystävältä, joka joutui kuuntelemaan masentunutta valitustani.

Kuitenkin olisin halunnut nauttia olostani. Minulla olikin hyvä olla aina, kun en miettinyt, miltä näytän. Ja niinäkin hetkinä, jolloin oma fiilikseni ulkonäöstäni oli surkea, tiedän, että muut eivät olleet kanssani samaa mieltä.

Mikä siis avuksi, kun ulkonäön pohtiminen meinaa pilata kivan päivän? Onko sinulla vinkkejä?

Tietysti muiden positiiviset kommentit ovat kivoja, mutta aina nekään eivät auta. Ratkaisu pulmaan olen siis minä itse. Minun on opittava unohtamaan itsekkäät ja masentavat ulkonäköajatukset silloin, kun haluan nauttia olostani.

Ihanina hetkinä suurin menetys ei ole sojottavat hiukset vaan se, ettei hetkestä muista mitään muuta.

Pyynikin kävelyseurana oli poikaystävän siskon otus. :)

 

Lisää asiaa ulkonäöstä silloin, kun se ei tunnu hyvältä:

Yksi resepti hyvää itsetuntoon

Unohda vertailu 

Ulkonäkö

Kaunis sinä

Varpusina

Heitin sinulle edellisessä julkaisussani kysymyksen, mitä kaksi vanhaa miestä keskustelevat keskenään naisista. Keskustelu ei ollut kovinkaan feministinen, mutta en suhtautuisi sinuna siihen feministin vihalla. Ottaisin keskustelun kohteliaisuutena; meillä on oikeus olla naisia.

Vanha mies pohti kahvipöydässä kaverilleen:
"Ota ny sitten selvää niistä naisista. Ne on niin ailahtelevia ja oikukkaita."
Myöntelyä ja nyökkäilyä, kahvin ryystämistä.
"Naiset on kun varpusia lintulaualla. Pyrähtelevät ja lennähtävät nätisti laualle, mutta yhtä nätisti ne lennähtää siitä pois. Kun pitäs saaha rengastettua se varpunen, ei sitä saa kiinni ei millään. Mutta aina se tulleepi takasin."
"Liekkö kiusallaan tullee."
"Kiusallaan tai kiltteyttään. Mutta yleensä omasta tahosta tullee ja se on tärkeintä se." 

Nyt meidät naiset on sitten ristitty varpusiksi. Olemme sieviä ja siroja, laulelemme nätisti, pyrähtelemme, lennähtelemme, tulemme ja menemme. Mutta me nykynaiset toimimme omasta tahdostamme, hyvästä tai pahasta. Me olemme ympäristön rajoittamia, tuulen kuljeteltavia ja ennen kaikkea vapaita.

Kuva: dome.fi

Ulkomailla kotona

Minusta tuntuu kuin olisin ulkomailla. Seuraan nimittäin ensimmäistä kertaa useisiin vuosiin kevään tuloa eri paikkakunnalla. Ja se tuntuu vieraalta. Lenkilläkin löydän jatkuvasti uusia teitä, joita en ole koskaan aiemmin tallustanut.

Erilaisia taloja, lasitetuilla parvekkeilla divaaneja, tivoli järven rannassa ja pimeällä paljon valaistusta. Ihmiset jopa liikkuvat pimeällä, yömyöhään. Jos olet maalaisihminen, ymmärrät varmaan, mitä tarkoitan. Olo on kuin ulkomailla.

Kuitenkin kaikki kertoo kotimaasta. Nurmi on yhtä ruskeaa kuin aina keväisin ja puusto koostuu männyistä, koivuista, kuusista ja epämääräisistä risukoista. Ihmiset pukeutuvat tuulipukuun ja välttelevät vieraiden katsetta. Hyvin kotoisaa.

Tuntuuko sinusta välillä siltä, kuin olisit ulkomailla kotona?

Huomenna suuntaamme poikaystävän kanssa nokat kohti Tamperetta.  Mietihän sillä välin, mitä kaksi vanhaa miestä keskustelevat keskenään naisista. Palataan as(t)iaan viimeistään Tampereen reissun jälkeen!