Varpusina

Heitin sinulle edellisessä julkaisussani kysymyksen, mitä kaksi vanhaa miestä keskustelevat keskenään naisista. Keskustelu ei ollut kovinkaan feministinen, mutta en suhtautuisi sinuna siihen feministin vihalla. Ottaisin keskustelun kohteliaisuutena; meillä on oikeus olla naisia.

Vanha mies pohti kahvipöydässä kaverilleen:
"Ota ny sitten selvää niistä naisista. Ne on niin ailahtelevia ja oikukkaita."
Myöntelyä ja nyökkäilyä, kahvin ryystämistä.
"Naiset on kun varpusia lintulaualla. Pyrähtelevät ja lennähtävät nätisti laualle, mutta yhtä nätisti ne lennähtää siitä pois. Kun pitäs saaha rengastettua se varpunen, ei sitä saa kiinni ei millään. Mutta aina se tulleepi takasin."
"Liekkö kiusallaan tullee."
"Kiusallaan tai kiltteyttään. Mutta yleensä omasta tahosta tullee ja se on tärkeintä se." 

Nyt meidät naiset on sitten ristitty varpusiksi. Olemme sieviä ja siroja, laulelemme nätisti, pyrähtelemme, lennähtelemme, tulemme ja menemme. Mutta me nykynaiset toimimme omasta tahdostamme, hyvästä tai pahasta. Me olemme ympäristön rajoittamia, tuulen kuljeteltavia ja ennen kaikkea vapaita.

Kuva: dome.fi