Onnellisuus vessan seinällä

Erään julkisen vessan seinällä kerrottiin onnellisuudesta.

Mitä sinä kirjoittaisit?

Muiden epäonnesta oma onni

Onhan se välillä voimaannuttavaa ajatella salassa, että jollain muulla menee huonommin kuin itsellä. Varsinkin, kun on kyse henkilöstä, jonka tietää, muttei tunne.

Miksi se on niin mukavaa tuntea välillä, että minulla menee paremmin kuin sillä tai minä en ainakaan ole toiminut niin kuin se? Koska moniin meistä on juurtunut tapa vertailla itseä muihin. Ja kun jollain puolitutulla menee kehnosti, oma elämä ja toiminta tuntuu yhtäkkiä hyvältä.

Onko oikein löytää onni muiden epäonnesta? Onko sellainen onni pysyvää? Tuleeko muiden epäonnesta oikeasti onnelliseksi?

Eikö oman onnen tulisi perustua omaan elämään, sen tasapainoon,

hyvyyteen ja tietoiseen tyytyväisyyteen?

Vaikeita aikoja

Minulla on ollut kiireitä. Olen pyyhältänyt lihakset maitohapoilla Jyväskylää edestakas, olen lukenut silmät ristissä tentteihin, koodannut sormet verille ohjelmointikurssillani, nauranut kavereiden kanssa leffaillassa ja tuntenut oloni hölmöksi liikuntatunneilla.

Ja se stressi.

 Ei se kumminkaan auta pysähtyä valittamaan tekemisten määrästä. Muuten mitään ei tapahdu. Nyt on aikaa pysähtymiselle vain, kun on pakko levätä fyysisen kunnon tai mielenterveyden vuoksi.

Myöhemmin on sitten helpompaa ja enemmän aikaa hengittää syvään.

Sellaista on opiskellessa ja miksei töissäkin. Välillä on vaikeita aikoja ja kiire, toisinaan pääsee helpommalla.

Tärkeintä on tunnistaa se, jaksaako vaikeina aikoina pyyhältää. Jos ei jaksa, on syytä miettiä, miksi. Onko aika vaihtaa suuntaa? Pitäisikö luopua edellisestä ja kokeilla jotain muuta? Onko kyse vain saamattomuudesta ja tarpeesta tarttua itseä niskahaivenista? Olisiko mahdollista suunnitella ajankäyttö jatkuvasti niin, ettei vaikeita aikoja pääse tulemaan?