Usein oletamme, että muiden ihmisten täytyisi ilman muuta ymmärtää, milloin tarvitsemme läheisyyttä, hellyyttä, lohdutusta ja kehuja. Varsinkin oman rakkaan täytyisi tuntea meidät niin hyvin.
Tunnetko sinä seurustelukumppanisi niin hyvin, että osaat reagoida hänen
toiveisiinsa ilman, että hänen täytyisi pyytää niitä sinulta?
Niin, ei se oikeastaan olekaan kovin helppoa tietää, mitä toinen haluaa. Usein tulkitsemme toisen käytöksen omista lähtökohdistamme käsin, jonka vuoksi emme aina ymmärrä, miksi toinen käyttäytyy tietyllä tavalla.
Esimerkiksi poikaystäväni tuli pahantuulisena koulusta kotiin ja äksyili minulle erinäisistä asioista. Suutuin, koska en mielestäni ollut ansainnut pahantuulisuutta. Saimme molemmat pahan mielen, koska en ymmärtänyt, että oikeasti poikaystävälläni oli ollut rankka päivä ja hän kaipasi minulta hellyyttä ja tukea.
Jos haluamme jotain toisilta ihmisiltä, meidän täytyy osata pyytää sitä. Emme voi tuomita toista siitä, ettei hän osaa lukea ajatuksiamme. Romanttiset teot ovat ihan yhtä romanttisia, vaikka niitä olisikin itse pyytänyt. Lohdutuksella on yhtä suuri voima, vaikka olisimme sanoneet ääneen tarvitsevamme sitä.
Pyytäminen ei tee teosta vähemmän arvokasta, vaan osoittaa, että pyytäjä osaa
kunnioittaa omia tarpeitaan ja samalla toista ihmistä.
Turhaan ei sanota, että onnellisuus on omissa käsissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti