Haluaisitko sinä näyttää kauneusihanteelta?
Jos vastasit myöntävästi, sinulla on kolme vaihtoehtoa:
- voit työskennellä tavoitteesi eteen ja olla sitä kautta tyytyväinen itseesi
- voit haluta ulkonäköösi muutosta, mutta et tee asialle mitään
- voit todeta kauneusihanteen olevan upea, mutta se ei ole kaiken vaivan arvoinen ja voit olla tyytyväinen itseesi juuri sellaisena kuin olet.
Toinen vaihtoehto on se, jota emme halua valita, mutta jota toteutamme. Lupailemme itsellemme muutoksia, pyrähtelemme toiveajattelussa ja jopa elämäntapamuutosten yrityksissä, mutta väsymme helposti, emmekä koskaan saavuta ihannettamme. Elämme tyytymättöminä itseemme.
Miksi sitten valitsit kolmannen vaihtoehdon? Eihän vähemmän täydelliseen oikeastaan saisi olla tyytyväinen - pahimmassa tapauksessahan liika tyytyväisyys johtaa siihen, ettei itsestä enää huolehdita.
Voisin vaikka lyödä vetoa sen puolesta, että kakkosvaihtoehto on yleinen juuri siitä syystä, että mielemme haluaisi valita (ehkä tiedostamattamme) tyytyväisyyden siihen, millaisia jo olemme. Haluamme tulla hyväksytyiksi tällaisina ilman ehtoja.
Eikä siinä ole mitään pahaa.
Ja ei tyytyväisyys tuota epätoivottuja tuloksia, jos tyytyväisyys on realistista ja aitoa. Tyytyväinenkin voi kävellä irtokarkkiosaston ohi tai rynnätä aamuseiskalta lenkille. Oikeastaan aito tyytyväisyys johtaa itsen kuunteluun ja sen hyväksymiseen, mitä kroppa ja mieli tarvitsee.
Minkä suhtautumistavan kauneusihanteeseen sinä valitset?
Kuva: tampereenjumppatiimi.net |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti