Häiritseekö ulkonäkösi ajattelu sinua? Rajoittaako ulkonäkösi tekemisiäsi? Jos näin on, on tärkeää miettiä, mistä se johtuu. Oletettavasti jokin osa omassa vartalossa tai kasvoissa ei miellytä. Miksi? Onko piirre todella niin paha kuin miltä se tuntuu?
Tilanteessa, jossa oma ulkonäkö ahdistaa, kannattaa kääntää katse muihin. Miltä muut näyttävät? Oletettavasti paljon hoikemmilta, nätimmiltä ja muodikkaammilta kuin sinä. Mitä jos et suhtautuisi näin jo valmiiksi? Entä jos avaisitkin silmäsi ennakkoluulottomiksi ja katsoisit muita ilman vertailua? Ovatko muut täydellisiä? Eikö heissäkin ole jokin puute tai vika?
En tarkoita, että toisista kannattaisi ruveta etsimään virheitä. Se ei edesauta tilannetta. Tarkoitan, että on hyödyllistä huomata, etteivät muut ole täydellisiä. He eivät ole yhtään sen parempia timmimmässä kropassaan, tiukemmissa farkuissaan tai kauniimmilla kasvoillaan. He ovat kanssasi yhtä puutteellisia ja ihanan epätäydellisiä, eivätkä he oletettavasti ole yhtään sen tyytyväisempiä itseensä kuin sinäkään.
Mikset sinä siis voisi olla tyytyväinen itseesi? Oman ulkonäön arvostelulla ei voita mitään. Sillä vain häviää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti