Onnen ohi

Huomaan jatkuvasti ajattelevani juuri toisin kuin minun pitäisi. Sorrun siis sitkutteluun. Ihan arjen pienissä tilanteissa. Sitten kun luento on ohi, voin nauttia päivästä. Sitten kun koirat on lenkitetty, voin rentoutua. Sitten kun olen käynyt juoksulenkillä, voi katsoa Housea.

Kirottu sitten kun! Siihen on niin helppoa sortua, kun nykyhetki ei miellytä. Ja vaikka miellyttäisikin, jokin tuleva on vielä miellyttävämpää. Annan esimerkin.

Pidän kovasti ulkona liikkumisesta. Nautin aurinkoisista talvipäivistä ja siitä, kun saa vuorautua toppavaatteisiin. Minulla ei ollut tänä aamuna muuta vaihtoehtoa kuin kävellä luennolle. Aurinko paistoi ja pakkasta oli vajaat 20 astetta. Laitoin päälle untuvatakin ja toppahousut ja kaulaan kiedoin ihanan paksun villakaulaliinan. Kuitenkin kävely tuntui ikävältä velvollisuudelta, josta piti suoritua mahdollisimma nopeasti. Sainkin itseni kiinni kengät sauhuten pinkomisesta ja negatiivista ajatuksista ripsien jäätymiseen liittyen. Mikä meni vikaan?

Meillä on tapana ohittaa ne päivän hyvät asiat, joista pidämme. Keskitymme vahingossa ikäviin.

 

Kommenttien julkaisussa on edelleen jotain ongelmaa. Olen ottanut yhteyttä Bloggeriin ja odotan nyt tilanteen korjausta. Lähetäthän arvokkaat ajatuksesi minulle sähköpostitse osoitteeseen verkkoneiti(a)gmail.com. Voin halutessasi julkaista kommenteissa maililla lähettämäsi ajatukset myöhemmin.